Äiti on kuitenkin nykyään rauhallinen mutta kuitenkin hänen pitää antaa pieniä piikkejä koko ajan. Viikonloppuna oli poikaystävä taas yksi kotimaassa. Minulla kuitenkin oli hyvä olo. Yksi päivistä niin poikaystävä teki oman exän kanssa lopullinen paperilla oleva ero. Sanoin siitä äidille että nyt on niillä ero lopullinen. Äidin ensimmäinen kommenti oli että meneekö poikaystävä nyt juhlimaan ja panemaan, ei noilla sanoilla mutta sitä se tarkoitti. sitten kun olin äidin kanssa ajelulla koko lauantai niin sitten käytiin ostamassa karkkeja niin sanoin että minä olen sokeri humalassa kun poikaystävä tulee takaisin kotiin. Äiti sanoi että parempi se on kun olla humalassa. Ihan oikeesti mun hermot menee kohta taas. Äiti ei ymmärrä sitä että pienetkin piikit jatkuvasti aiheuttaa ison ongelman. Minä en tiedä mitä tehdä, minä en jaksaisi enää puhua äidin kanssa. Vaikka hän on minun äiti niin ei kai hän saa kohdella minua miten haluaa. Sitten tuli viikonloppuna puhetta siitä että minun mummo on niin huolissaan minusta koko ajan. Äiti on sillekin kertonut jotain omia juttuja mun poikaystävästä. Äiti sanoi että äiti on yrittänyt mummolle sanoa että minä olen tehnyt oman päätöksen pilata elämääni ja tehdä virheen mun poikaystävän kanssa niin se on minun päästös. Mikä hiton virhe?!?!?! milloin ne kaikki huomaa sen että minä olen onnellinen ja että minua rakastetaan. Niitten takia on monta kertaa meinannut mennä kaikki paskaksi. Joskus jopa toivon että poikaystävä haluaa muuttaa takaisin kotimaahan että minä pääsisin mukaan ja pääsisin näistä idiooteista. Välillä en vaan jaksa kun illallakin puhelin pimputtaa koko ajan kun äiti haluaa jotain puhua tai kirjoittaa. Jättäisi nyt meidät rauhaan. Pitäisi kai muuttaa vähän pitemmälle matkalle niin saisi olla vähän rauhassakin joskus.

Sitten on tämä minun rakas isoveli. Sellainen mammanpoika, enemmän mammapoikaa en ole koskaan nähnyt tai tavannut. Kohta 40 mies ja elää mamman rahoilla. Itse istuu kotona motivaatio sairaslomalla ja auto rikki äidin autotallissa. Mutta miksi sitä omaa autoa laittaisi kuntoon kun saa ilmaiseksi ajaa äidin autolla. Äiti maksaa bensat, maksaa verot ja vakuutukset ja mammanpoika ajaa. En ymmärrä, saatana tekisi oman auton kuntoon ja ajaisi sillä. Minulta ei kannata tulla kysymään autoa. En anna. Minun veli ei puhu minun kanssa nykyään. Kun me ollaan samaan aikaan äidillä niin ei sano edes hei. Hänen uusi tyttöystävä ei ole koskaan sanonut minulle mitään ei edes ekaa kertaa kun me tavattiin. Sitä ollaan niin nenät pystyssä ja sitten käyttävät omat vanhemmat hyväkseen minkä ehtivät. Minulla on suunnitelma, jos joskus haluaa minun autoa lainata niin sitten vien sen paikan päälle tankki niin tyhjä että pääsee just ja just lähimmälle bensa asemalle, mun autoa ei lainata ilmaiseksi.

En tiedä onko kevät vai mikä mutta kaikki ottaa päähän koko ajan, varsinkin se oma suku. En jaksaisi niitä sekunttiakaan enää. Kaikki mitä minä teen on väärin. Kaikki mitä mun poikaystävä tekee on väärin. Koskaan ei ole hyvä ja aina on jotain valittamista. Minä teen ison virheen sillä että olen onnellinen ja elän elämää niin kuin minä haluan. Joskus on todella rankkaa se että oma perhe ei yhtään kannusta ja ole tukena. Ei yhtään. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu kun kesällä tulee synttäri aikaa, tuleeko kukaan silloin edes kahville. En tiedä miten pitkään jaksan, en vaan tiedä. Siksi haluaisin muuttaa täältä niin kauas pois kun vaan pääsee, ei sinne poikaystävän kotiin riittää, siellä on ihimisiä jotka välittää toisista ja auttaa toisiaan ja tukee. Ei vaan hauku ja lyö alas. Noh ehkä ne joskus täällä ne mun perhekin huomaa mitä ovat tehneet väärin, toivon todella niin. Jos minulla ja poikaystävällä jatkuu elämä näin hyvänä niin minun tulevaisuus on jossain muualla kun suomessa, sen voin sanoa. Sitten ne eivät näe muuta kun laivan takapää kun minä häivyn täältä.

Joskus vaan olisi tunne että haluaisi puhua jollekin kaikeasta mitä tapahtuu ja on tapahtunut. Mutta kun oma äiti ei edes kuuntele niin kenelle sitä voisi puhua. Ei kenellekkään....