Mun veli on ollut mun kanssa pitkään aikaan mykkä koulussa sen takia että me tehiin pieni pila hänen ex vaimolle noin 2 vuotta sitten, vuosi saivat tietää asiasta ja sen jälkeen kaikki on ollut niin vaikeaa. Mutta sitten kuitenkin on aina ollut niin että kun tarvitsee jotain niin silloin kyllä kelpaa soittaa ja pyytää mutta sitten taas kun ei tarvitse mitään niin ei kelpaa mihinkään. Nyt hänellä on ollut monta kertaa mun auto. Tänään taas tuli pyyntö että saako auton vielä yhdeksi päiväksi. Nyt sanoin sille että juu voi saada mutta että toivon koska me nyt ollaan autettu häntä että se asia mitä on tapahtunut voisi jäädä taakse ja että pystyisi elämään normaalisti. Saas nähdä mitä tulee takaisin.

Joskus minä unelmoin siitä että voisin muuttaa johonkin pitkälle matkalle ja antaa näitten touhuta ihan mitä haluavat ja saisin elää normaalia elämää ilman että joku koko ajan haukkuu ja arvostelee. Minä odotan niin kesää ja kesälomaa. Saa kesällä olla kaksi viikkoa täältä pois, ihmisten kanssa jotka oikeasti välittää toisista ihmisistä eikä vaan omasta navasta. Toivon että olisi hieno kesä että voisi olla paljon ulkona ja tehdä paljon. Kissatkin pääsee reissulle mukaan.

Äiti on edelleen sitä mieltä että minä teen elämäni virheen mun poikaystävän kanssa. Miksi hän ei sitä voi nähdä että olen onnellinen. Miksi aina pitää vetää minut alas. Aina kun minulla on hyvä olo ja onnellinen olo niin sitten aina keksii jotain että pitää vetää minut alas ja masentuneeksi. Olen joskus miettinyt että minä haluaisin käydä jossain juttelemassa kaikesta, jonkun ulkopuolisen kanssa. Kaikki mitä äidin kanssa on tapahtunut ja mitä edelleen tapahtuu. Vaikka äiti nykyään on ihan rauhallinen niin kuitenkin pitää aina keskiä jotain mistä jankuttaa. Aina... Se on on masentavaa. Oma äiti. Luulis että omalla äidillä olisi ekana mielessä lasten onnellisuus mutta eipä meidän äidillä ole. Sillä on tasan tarkkaan päässä se että itsellä on hyvä olla. Minä vaan joskus olen niin väsynyt. Ei ole juuri kukaan kenelle voi puhua. Äiti on aina sanonut että hänelle voi puhua kaikesta mutta eipä voi.

Olen ollut taas niin väsynyt. Viime yö ja muutkin yöt olen nukkunut tosi hyvin. Mutta kuitenkin on niin väsynyt olo koko ajan. Tää työkin väsyttää... Sitä samaa koko ajan. Tää työ ei enää ole sitä mitä se oli silloin alussa eikä todellakaan ole sitä mitä mä luulin kun kävin koulua. Minä haluan tehdä ihmisläheistä työtä enkä istua jonkun puhelimen takana koko ajan. Ja se että istuu koko ajan yksin jossain huoneessa niin tekee ihmisen hulluksi. Ihan oikeasti. Olen nyt vuoden ajan etsinyt uutta työpaikkaa, ja olen ihan oikeasti etsinyt, todella paljon hakeumuksia mennyt sisään, juossut työhaastatteluissa mutta kaikkialta tulee koko ajan ei. Siitäkin ihminen masentuu ihan oikeesti. Tulee sellainen olo että ei kelpaa, että on jotain vikaa kun kukaan ei halua. Ja sitten toi veli menee ekalle haastattelulle ja saa uuden paikan. Ja sitten poikaystävä kertoo miten hänen perään taas soitettiin. Ihan oikeesti, mitä minussa on vikaa ettei kukaan minua halua.

Tänään taas sellainen masentava olo... Noh illalla taas pyöräilemään jos tulisi parempi olo.