On ollut aika tavallista pitkään aikaan. Hiljaista ja rauhallista. Mutta nyt taas mun äiti villiintyi. Ollaan poikaystävän kanssa menossa taas viikonlopuksi hänen kotimaahan ja äiti ei siitä tykkää ollenkaan. Äiti nyt sanoo että minä hoidan kissaani huonosti ja että en ota vastuuta. Sitten hän sanoi että sen jälkeen kun poikaystävä muutti sisään niin en ole enää kuunnellut äitiä, pitääkö oikeasti yli 27 vuotias kuunnella ja tehdä niin kun äiti sanoo. Minulla on todella rankkaa. Äiti haluaa että elään yhtä lailla ja poikaystävä toisella. Mutta kumpikaan ei mieti että miten minä haluan elämäni elää. Joskus kun kaikki yrittää joka suunnasta määrätä mitä minun pitää tehdä ja miten minun pitää elää elämääni niin tulee tunne että vaan pakkaa tavarat ja lähtee pitäkälle kaikista ja kaikesta jossa ei ole ketään määrämässä ja saa elää ja olla niin kun itse haluaa.

Meinas yksi päivä räjähtää. Minun pitää koko ajan olla varpailla, miettiä että jos minä nyt teen näin niin sitten suuttuu äiti jos minä nyt en tee näin niin sitten suuttuu poikaystävä. Minun pitää koko ajan miettiä että miten kaikki muut ovat onnellisia, kuka miettii miten minä olisin onnellinen. Ei ainakaan äiti. Poikaystävä kuitenkin miettii sitä vähän ja hän on muuttunut, ei enää yritä määrätä minua. Mutta äiti. Mitä ikinä minä teen niin teen jotain väärin. En jaksa kohta enää. Se on psyykkisesti tosi raskasta kun koko ajan pitää miettiä että mitä nyt sanoo ettei äiti taas suutu tai mitä nyt tekee. Minulla on nyt jo suodatus facebookissa ettei äiti ihan kaikkea näkee mitä minä tai joku toinen laittaa minun sivulle. Pitääkö oikeasti olla niin? Milloin äiti lopettaa, onko tämä nyt loppu elämäni että hän yrittää määrätä ja jos en tee niinkuin hän haluaa niin sitten suuttuu ja tulee sellaisia viestejä että... En loputtomiin jaksa. Mutta se on kyllä vaan niin että se on hän joka saa mennä, minä rakastan poikaystäväni ja hän kuitenkin osaa käyttäytyä ja yrittää tehdä minua onnelliseksi mutta äiti tekee kaikkensa että minä olisi onneton. Olen kerran jo sanonut ja kohta pitää sanoa uudestaan että jos poikaystävä menee sen takia että äiti on tuollainen niin sitten on välit poikki heti. Tuli esille että poikaystävä oli jo kerran ollut menossa sen takia, hänellä oli työpaikan kautta järjestetty asunto ja kaikki valmiina.

Miten paljon paskaa pitää ottaa vastaan omalta äitiltä? Milloin voi omalle äidille, äiti joka on kasvattanut ja joka on synnyttänyt sua, sanoa suorat sanat tai vaan tehdä välit poikki? Miten kauan oma psyyke kestää kuulla koko ajan miten huono on ja miten poikaystävä on huono? Ei varmaan loputtomiin...