maanantai, 26. elokuu 2019

Äiti vol. ....

Olen kertonut omasta äidistäni. Hän vaan jatkuu, voi jopa sanoa että pahenee koko ajan. Minä olen sen huomannut että mitä enemmän vietän hänen kanssa aikaa sen pahemmin minä voin, nyt olen ollut hänestä poissa vähän aikaa ja oloni on paljon parempi. Huomaan että kun kotona mieheni kanssa tulee edes vaan puhetta siitä että jos mentäisiin äidille niin minä alan stressaamaan. 

Äitini en ole nyt nähnyt, ollaanko kyllä jonkin verran viestitellyt, noin 2. viikkoon. Oltiin mieheni kanssa siellä yksi viikonloppu ja äiti puhui sellaista paskaa että päätin etten mene sinne kauhean usein enää. Äiti kertoi valheita ja paskaa. 

Minun vanhin veli ja hänen perhe on äidille suosikkeja, ne ei tee ikinä mitään pahaa, ne auttaa koko ajan, jos menee äidille niin ainoa asia mistä hän pystyy puhumaan on niistä ja veljeni lapsista. Mun toinen veli taas äidin mukaan ei koskaan auta, käyttää vaan hyväksi ja valehtelee. Noh meistä en edes viitsi alkaa kirjoittaa, äiti vihaa mun miestä, lyhkäisyydessä. 

Äiti kertoi viimeksi kun olin siellä että toinen veli ja hänen vaimo olivat äidille sanoneet että äiti ei ikinä saa tulla minun ja mieheni laina takaajaksi koska mieheni on epäluotettava. Sitten äiti sanoi että ne ei koskaan auta, eihän ne vaan tässä kesällä auttoi kaataa pari puuta pihasta ennen kuin ne olisi talon päälle tippuneet ja minun mies oli siinä mukana. Mitä se lellikki poika on tehnyt, ööh ei mitään. Lellikki poika käy joka viikonloppu äidillä syömässä, soittaa ensin ja kysyy mitä ruokaa on että kannattaako mennä vai ei. Sitten menee valmiiseen pöytään syömään koko perheen kanssa, on siis 4 lasta ja avovaimo. Meille muille äiti aina sanoo että "ruoka ei nyt teille riitä", aha noh ei väkisin. 

Äiti jätti kerran tulematta talonäyttelyyn meidän kanssa koska lellikki perhe oli menossa syömään, ja talo näyttely kun kestää about 15min-30min, mutta ei kun lellikki perhe on menossa sinne niin äiti ei voi tehdä enää mitään. Oltiin kerran äidin kanssa kaupassa, äiti oli vähän kipeä mutta jaksoi kävelle ihan hyvin kaupassa, minä ajoin sinne. Tuli soitto että lellikki poika on saapunut kotiin niin kyllä tuli kiire kotiin ja ei ollut mitään hätää ajaa itse kotiin. Viikko sitten kutsuin äiti kahville, minun synttäri kahville, ei tullut koska jäi kotiin päivystämään tuleeko lellikki perhe vai ei. Sitten hän yritti kuitata sitä että ei tullut sillä että on niin kipeä, noh miten hän sitten pystyi olemaan molemmilla veljilläni pari päivää ennen sitä mutta minulle ei pystynyt tulemaan. 

Äiti valehtelee niin että saisi minut ja mun veljen vaimon suhteet paskaksi. Äiti ei näe sitä että lellikki poika käyttää häntä hyväkseen, vaan äiti näkee vaan sitä että me muut ollaan kateellisia hänelle ja me ollaan ne pahat ihmiset. 

En tiedä miten saisi äiti näkemään mitä tekee meille muille. Yritin kerran jopa sille lellikki pojalle kertoa nämä asiat, hän ei edes vastannut mitään ja yhteen hän vastasi että ei hän voi sille mitään. Noh kyllä voi, lopettaa sen hyväksi käyttämisen. Mutta miksi lopettaisi, saa viikonloppuna koko perheen kanssa käydä ilmaiseksi syömässä. Meitä muita ei edes kutsuta syömään ja jos ollaan paikalla kun ruoka aika on niin meille tarjotaan sitten JOS jää jotain jäljelle kun se lellikki perhe on ensin syönyt. 

Alkaa olemaan aika rankaa tuollainen. On kuitenkin kyse omasta äidistä. Miten ihminen voi olla noin. Olen googlaillut todella paljon ja olen tullut siihen tulokseen että äitini on NARSISTI. 

Minä päätin koska on lellikki perheen nuoremman lapsen ensimmäinen joulu tulossa niin minä en mene sinne jouluna. Äiti saa sitten enemmän aikaa oman lellikki lapsen kanssa. Me päätettiin mieheni kanssa me mennään mieheni äidille jouluna, koko joulu. Toinen veli ja niitten perhekin sanoi menevänsä jouluna muualle. Kaikki haluaa rauhallisen joulun. Äiti saa sitten ihan juhlia rauhassa oman suosikki perheen kanssa ja vielä suosikki lapsenlapsen ensimmäinen joulu. Minä en jaksa siellä olla, kukaan ei näe muuta kuin sitä yhtä lasta. 

Olen miehelleni sanonut että jos minä edes vähän alan näyttämään mitään piirteitä mitä äidillä on niin hän saa lyödä minua kaulimella päähän jos ne menisi silloin pois. 

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Miksi en saa olla onnellinen?

Miksi on aina niin että kun jotain menee hyvin niin sitten tulee aina jotain mitä tekee kaiken paskaksi ja pilaa kaikki?

Minä olen onnellisessa parisuhteessa, ollut jo kaksi vuottaa. Kyllä meillä on ollut alamäkiäkin mutta hetkellä menee minun mielestä hyvin. Minä tapasin mieheni nettitreffin kautta. 

Silloin vuosi sitten keskustelin toisen miehen kanssa joka oli itse parisuhteessa, olen ollut se toinen nainen joskus ja sanoin hänelle heti etten halua olla se uudestaan. mutta hän jatkoi flirttailua ja sai minut taas siihen huumaavaan tunteeseen että salassa ja niin edelleen. Noh sitten ei siitä tapailusta mitään koskaan tullut ja sitten kuitenkin jatkoin koko ajan sitä "oikean" etsimistä ja sieltähän se minun mies tuli vastaan. Alettiin aika nopeasti seurustelemaan ja sanoin tällä kirjekaverille että hei nyt on aika lopettaa että minä olen nyt suhteessa ja sitä en riko sen takia että saisin olla se "toinen nainen". Hän kirjoitti että ymmärsi mutta sitten jatkoi. Ajattelin pitkään että mitä nyt pieni flirttailu sähköpostien kautta mutta sitten minulle tuli huono olo ja sanoin suoraan että nyt loppu. 

Tämä minun kirjekaveri ei ole koskaan minulle kertonut itsestään juuri mitään. Sitä mitä tiedän niin en usko että se edes on totta. Mutta hän tietää minusta aika paljon ja loput on sitten itse jostain kaivanut esille...

Kirjekaverini mielestä meidän piti vuokrata hotellihuone jotta saataisiin olla rauhassa ja "jutella" mutta sitten kuitenkin hän käänsi jossain vaiheessa asiaa niin että noh seksiä hän halusi. Sanoin aina että en petä, minua on petetty ja se on todella tyhmää ja tekee vaan todella pahaa sille toiselle. Noh hän taas ymmärsi mutta kuitenkin jatkoi sitä painostusta. Menetin hermoni ja hän suuttui kun kirjoitin jotain asioita suoraan. Hän oli hiljaa yli 6kk mutta nyt taas löysi minut. 

Nyt hän taas vihjaa isolla vehkeellä ja toivoo taas sitä hotellihuonetta. Sanon hänelle uudestaan ja uudestaan että mitään ei tule koskaan tapahtumaan, minä olen suhteessa ja hänkin on suhteessa. Minä en omaa suhdetta pilaa hänen tarpeiden takia. Ja sitten olen yrittänyt sanoa että miettisi vähän mitä tekee sille omalle kumppanille, mutta kun hänen tarpeet ovat niin isot, JÄTÄ SE OMA KUMPPANI SITTEN JA ELÄÄ SINKKUELÄMÄÄ!!!

Minulla oli hyvä aika elämässä ja nyt tämä...MIKSI?

keskiviikko, 5. kesäkuu 2019

Oma äiti vol. "1000000"

Ihan oikeasti, miten kauan pitää kestää omaa äitiä. Jaa hän on mun äiti mutta oikeuttaako se häntä käyttäytymään ihan miten vaan ja siihen että minun pitää vaan kestää ihan mitä vaan. Alkaa olemaan tunne ettei kohta enää jaksa. Koko ajan tulee äidiltä jotain. Jos ei suoraan niin vihjailevasti. 

Minun poikaystävä on päättänyt auttaa mummoni hänen auton kanssa. Auto on ollut rikki pitkä aika ja mitään ei tapahdu. Mummo saa soittaa koko kylä läpi kun tarvitsee kauppaan koska äitihän ei missään nimessä voi viedä häntä kauppaan. Noh nyt kun joku on päättänyt auttaa mummoa niin sekin on äidin mielestä väärin. Eilen käytiin hakemassa varaosia niin äiti oli sitä mieltä että osaakohan mun mies katsoa että se on oikea ja on kunnossa kun vanhasta osasta oli kyse. Sanoin että eiköhän hän osaa kun on sitä tehnyt työkseen joskus. 

Mitä minun mies pitää tehdä että saa äidin hyväksynnän ja luottamuksen. Eikä se että on ollut uskollinen, auttavainen ja paljon muuta yli 2 vuotta riitä. Mutta äiti ei näe hänessä muuta kun huonoa, kaikissa meissä on ne hounot puolet mutta jos niitä tuijoittaa niin ei olisi ystäviä eikä ketään elämässä. Ei niin kuin jaksa päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen yrittää äidille selittää ne samat asiat. 

Välillä on päässä se että pitäisikö katkaista välit jokaiseen ihmiseen ja lähteä johonkin todella pitkälle pois. En tiedä mihin mutta vaan pois tästä kaikesta ja kaikista. Välillä ei jaksa ja välillä se käy mielessä että mieheni ei jaksa. Minä olen aina sanonut että jos mieheni lähtee ja syy on äiti niin minä en puhu hänen kanssa ikinä enää, silloin hän saa olla ihan siellä lemmikki lapsen ja lastenlasten kanssa, minua hän ei tule enää sen jälkeen näkemään ja hän tietää sen. Kyllä mä ymmärrän jos mieheni lähtee, minä en jaksaisi sitä että koko ajan yritän miellyttää ja tehdä hyvää mutta kaikki kuitenkin on väärin ja kuitenkin tekee kaikki väärin. 

Mitä pitää tehdä? Puhuminen äidin kanssa ei auta, ei sitten yhtään mitään koska olen kokeillut ja se on ihan hyödytön koska hän ei kuuntele ja hän on sitä mieltä että hän ei tee mitään väärin. Isoin ongelma hänellä on se että mieheni tulee maasta joita äiti vihaa ja hän ei voi kestää sitä että oma tytär on nyt tuonut sen maalainen kotiin. 

tiistai, 16. huhtikuu 2019

Suku on pahin vol. "100?"

Miksi se on niin että suku yrittää edelleen minua määrätä. En tykkää siitä. Hetkellä ei nyt mitenkään aktiivisesti mutta kuitenkin! Minä huomasin sitä että minun äitini on narsisti, todellinen narsisti. Huomasin sen viime kesällä. Löysin paljon materiaalia kun googlasin "narsisti äiti" yksi esim oli https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/narsismi-perheessa-tallainen-aiti-narsisti-on (Toivottavasti saatte auki jos haluatte lukaista)

Minun äiti on sellainen että suosii minun vanhinta veljeä. Ollaan siis perheessä 3 lapsea, josta minä olen se nuorin. Minä asuin pisimpään kotona ennen kuin muutin omaan kotiin. Äiti on aina, koko elämämmä, suosinut sitä minun vanhinta veljeä, nro 1. Äiti ja toinen veljeni, nro 2, ovat asiasta riidelleet jo monta vuotta mutta kun äiti ei sitä itse näe, vaan on sitä mieltä että me ollaan vaan kateellisia nro 1. Nro 1 on 4 lasta, kahden eri naisen kanssa. Nro 2 on 2 lasta, saman naisen kanssa. Minä, Nro 3, ei ole yhtään lasta, eikä tule(saatte lukea sen jossain vaiheessa että miksi ei). Nro 2 sai toisen lapsen niin äiti jo odotus aikana sanoi koko ajan että "miksi niitten nyt piti se toinen hankkia että kyllä se yksi olisi riittänyt" ja aina haukkui tätä nro 2 vaimoa että hän valittaa raskaus aikana ja ei tee mitään ja niin edelleen. Sitten kun tämän Nro 1 alkoi odottaa lasta nyt uuden tyttöystävän kanssa niin "oi kyllä se on ihanaa että nekin hankii lasta" ja "kyllä Nro 1 tyttöystävä on niin aktiivinen ja ei valita mitään kun odottaa että ihan toista on seurata häntä kun kaikki muut". Kuitenkin jos sitä miettii niin Nro 2 lapsi oli harkittu lapsi kun taas Nro 1 kaikki lapset ovat olleet "vahinkoja", myös tämä viimeinen. 

Nro 1: Ollut naimisissa kerran, siitä 3 lasta. Muuti pois ex vaimosta ja kuitenkin oli sen tossun alla monta vuotta kunnes sitten löysi tämä tyttöystävän. Muutti heti yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tyttöystävän kanssa, alle vuosi niin alkoi odottaa ensimmäistä lasta tyttöystävän kanssa ja ostivat asunnon. Sitten miettivät että miksi nämä 3 vanhinta lasta on kaikki ihan sekaisin koska se ex vaimo teki samalla tavalla uuden poikaystävän kanssa. Kai lapset menee sekaisin kun ihan vaan yht äkkiä sekä isällä että äidillä on uudet perheet. Että ei se Nro 1 niin paljon mieti vaikka onkin se paras ihminen ikinä, äidin mielestä. Nro 1 käyttää äitiä todella paljon hyväksi, käyttää ilmaiseksi autoa(ei tankkaa eikä annan bensa rahaa käytön jälkeen), pitää äidin talo ja autotallia omana varastona ja sotkee paikat eikä siivoa. Valittaa kaikesta. Kun on äidille niin ei tee yhtään mitään, nälkäisenä menee koko perheen kanssa sinne ja huutaa jos ei ruoka ole valmis tai on jotain mistä hän ei pidä. Jos on liian vähän kahvia niin huutaa, vaikka pannu oli keitetty kokonaan mutta ehti vaan loppua kesken sen takia että oli paljon juojia. Äiti ei näe yhtään mitään, vaan antaa vaan kaikki tapahtua ja jopa yllyttää, melkein soittaa ja kysyy että tarvitseeko apua. Äiti käy hänen luona eniten kylässä vaikka me kaikki asutaan 2km säteellä toisistaan. 

Nro 2: On pisimpään meistä kolmesta asunut omillaan ja sillee pärjännyt omillaan jo pitkään. Löysi nykyinen vaimo ja seurusteli muutama vuosi ennen kuin omaa asuntoa ja lapsia hankki. Harkittuja lapsia molemmat. On samaa mieltä kun minä että Nro 1 hyväksi käyttää äitiä ja että äiti lellii sitä mutta lasten takia ei jaksa riidellä. Vaimo on myös samaa mieltä ja minä ja vaimo pidetään paljon yhteyttä, juurikin äidistä ja tästä kaikesta. Lapset on mitä ihanimmat. 

Nro 3: Eli minä. Vihaan hetkellä Nro 1, ei vastaa viesteihin tai mihinkään kun yrittää puhua asioista. Menee äidin puolelle asioissa. Äiti ollut vihainen siitä asti, kohta 2 vuotta, kun olen muuttanut omilleni ja sen takia että otin asumaan poikaystäväni. Poikaystäväni kanssa meillä oli hankala alku koska poikaystävä oli vielä silloin naimisissa ja kaikki sen sellaista. Oltiin yhdessä ja ei oltu, edes takaisin ja tietysti äiti näki kaikki kun asuin vielä silloin kotona. Äiti oli niin vihainen kun palattiin yhteen silloin kun muutin pois, äiti oli niin vihainen että halusi jopa katkaista välit. Sanoi että jos poikaystävä tulee hänen lähelle niin kutsuu poliisit ja haukkui sitä pettäimisestä ja valehtelusta koko ajan. HAukkui minua, pahin asia mitä hän minulle sanoi oli se että jos me saada lapsia niin ne ei ole hänen lapsenlapsia. Osaatteko yhtään ymmärtään millaista se on kuulla omalta äidiltä, ei ole hyvä. Silloin päätin että tähän maailmaan en tuo lapsia että niitten ei tarvitse katsoa sitä riitelyä ja sitä paskaa mitä tapahtuu. Sitten äiti kuitenkin rauhoittui mutta ei ole ikinä kaikista haukuista pyytänyt edes anteeksi, hän on aina ollut sitä mieltä että minä olen se joka teen väärin, minä olen se joka loukkaa kaikkia ja hän on myös sitä mieltä että minun pitäisi ajatella miten minun valinnat vaikuttaa Nro 1 lapsiin. Oli rauhallinen vähän aikaa sitten taas alkoi ihan kunnon riita, oltiin puhumatta yli kuukausi. Minun poikaystävä meni ennen joulua pyytämään anteeksi äidiltä ja äitikin yritti pyytää anteeksi mutta eipä nyt ole muutunut yhtään mitään. Hetkellä on sellainen olo että taas äiti alkaa, tällä kertaa kyllä hän alkaa jos jotain alkaa. 

Nyt pitää pitää vähän tauko äidistä taas. Oltiin viikonloppuna poikaystäväni kanssa äidillä ja isä otti puheeksi se autotalli joka on kuin kaatopaikka Nro 1 jäljliltä, poikaystävä sanoi vitsinä että hänen maalaiset eivät ajaa sellaisilla autoilla kun isä kysyi että tiettäkö poikaystäväni joku joka tarvitsee autoja. Äiti siitä suuttui ja huusi että niin hänen maalaiset vaan ajaa kovaa, kun hullut ja hienoilla kalliilla autolla. Sitten ei tapahtunut mitään sen jälkeen, halusin mennä kotiin ennen kuin muuta tapahtui. Poikaystävä kuitenkin ihan rauhallisesti selitti että me tarvittaisiin autotallia yhteen projektiin, ei huutanut ei haukkunut ei mitään. Kysyi tavallaan lupaa, ja isä oli rauhallinen ja sanoi että kyllä ne Nro 1 romut saa sielät pihalle niin että muutkin saa käyttää autotallia. Äiti kuitenkin istui hiljaa vieressä ja naama vaan tuli punaisemmaksi koko ajan, ei sanonut mitään mutta näki että räjähtää kohta. SEuraava päivä oli veljeni perheineen käynneet siellä ja äiti oli siellä kertonut kuinka poikaystäväni oli haukkunut kaikki taas. Eli äiti valehtelee. Hän yrittää selvästi saada suhteet paskaksi taas. Hän on aina sitä mieltä että minun pitää tehdä valinta, joko poikaystävä tai sitten ne. En tee sitä, jos ne ei hyväksy poikaystäväni niin ihan sama, ne on hetkellä niin ärsyttäviä ja niin pahoja että pärjään paremmin ilman heitä kun heidän kanssa. Poikaystäväni perhe on mainio, kukaan ei hauku, kaikki on tasapuolisia ja siellä on rauhallista. Olen sanonut että voisi sinne muutta joku päivä koska ei minulla ole täällä yhtään mitään joka pidättäisi minut täällä. 

maanantai, 4. maaliskuu 2019

Äiti näyttää taas puolensa

Me ollaan poikaystäväni kanssa alkanut miettimään taas sitä tulevaisuutta ja mitä me siitä halutaan. Yksi päästö on hankkia oma koti. Iso päätös ja ollaan sen jälkeen pankin orja pitkä aika ja muutenkin se on päätös joka vaikuttaa aika pitkä aika meidän elämää. Äiti on taas näyttä omat mielipiteensä asiassa ja muutenkin taas näyttää ne hyvät puolet itsestään. Me ollaan poikaystävän kanssa oltu sitä mieltä että halutaan äiti ja isä mukaan talo esittelyihin koska ne ymmärtää mitä katsoa ja kysyä. Mutta eilen oli äidillä taas tärkeämpää tekemistä, eli äidin lellikki lapsi perheineen oli käymässä, ne joka on usein, ja äiti ei pystynyt ne jättämään ehkä maks 30min että olisi tullut meidän tueksi. Se ei ensin vaivanut mutta nyt vaivaa ja vaivaa enemmän ja enemmän. Siinä taas huomattiin äidin suosiminen, ymmärrä jos se olisi niin että veljeni ei ole siellä usein ja esim asuu kaukana mutta kun se käy siellä lapsineen usein ja ei kuitenkaan tee muuta kun valita siellä mutta äidin mielestä hän on kuitenkin se lapsi joka on se kullan muru ja aina on oikeassa vaikka me muut ollaan eri mieltä. 

En tiedä miten kauan taas tää rauhallinen sopu on. Se mitä äiti teki taas eilen niin kyllä loukkasi mua. Se oli talo mitä oltiin odotettu paljon ja olisin kuitenkin halunut jakaa asiaa niitten kanssa mutta taas huomasi että kuka on tärkein äidille. Päätin että seuraavat talo esittelyt niin en edes kysy mukaan, en edes kerro siitä mitään, ei häntä kuitenkaan kiinnosta. Eilen illalla sitten kun käytiin kertomassa äidille esittelystä niin ei hän ollut kiinnostunut, joko istui puhelimen takana tai sitten katsoi telkkaria ja yritti puhua siitä lellikki pojasta perheineen ja kun en minä halunut kuunnella niin ei sitten kiinnostanut meidän asiat. 

Miten oma äiti voi olla tommoinen. On kuitenkin iso päätös omasta elämästäni ja haluisin jakaa sen hänen kanssa ja juuri se että haluaisin vanhemmat mukaan koska ne osaa katsoa ja kysyä oikeat asiat. Mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta, on tärkeämmät asiat heillä. Isää kyllä kiinnosta mutta hän ei uskalla tehdä mitään kun äiti on tuollainen. Noh sitten jos tulee jossain vaiheessa se oma koti niin ei tarvitse silloin tulla valittamaan viosta tai muusta aion sanoa suoraan että olisi osto vaiheessa ollut kiinnostunut että ostamisen jälkeen on liian myöhäistä. 

Mun toinen veli ja vaimo myös näkee asiaa. Ne ei pysty asialle tehdä hirveesti kun niillä lapset jotka kuitenkin haluaa olla isovanhempien kanssa. Minä pystyn tehdä ja vaikka huutaa ja pitää mykkäkoulua jos haluan. 

En tiedä. En jaksa yrittää ja yrittää. Ajattelin että ne tuntisi itsensä kuitenkin niin että minä niitä haluan asiaan mukaan mutta se että niillä oli tärkempi se lellikki lapsi taas niin se ketuttaa ja paljon. Noh ei kannata valittaa sitten kun ei niitä enää pyydä mukaan asioihin. 

Se mun rakas veli ei ole muutenkaan tässä asiassa syytön vaikka kaikki haluaa sitä uskoa. Hänkin on tehnyt pahaa ja varsinkin puhunut pahaa mutta kuitenkin hän on se martyyri tässä asiassa ja me ollaan ne pahat ihmiset. Minä olen yrittänyt tehdä sovintoa ja yrittänyt kaikkea mutta kun hän ei edes vastaa mun viesteihin. Voi olla että ei edes lue niitä. Viimeksi kun nähtiin äidin luona niin valitti kaikesta ja ei edes katsonut minua päin, miksi minä tekisin jotain asian suhteen jos hän ei edes halua vaivautua. Antaa olla, ja antaa sitten käyttää äitiä hyväksi jos niin haluaa elää ja äiti on niin tyhmä ettei sitä näe. 

Antaa olla, mulla on hyvät suhteet mun poikaystävän perheeseen, ne tukee ja auttaa ja ei puhu paskaa heti kun selkä välttää. Ne välittää. 

Antaa olla!! En jaksa enää!