tiistai, 15. toukokuu 2018

En halua...

Miten sanoa miehelle että jos hän alkaa tekemään töitä niin että on viikot reisussa ja vaan viikonloput kotona niin se on loppu meidän suhteelle? Voiko niin edes sanoa että valitse joka minut tai työ? Minä en henkisesti jaksa sellaista elämää että näkisi oman rakkaani vaan kaksi päivää viikossa, en jaksa. Ja sitten ne päivät hän on väsynyt viikon työstä ja mun mies kun ei pysy paikallaan niin viikonloput olisi yhtä juoksemista. Ja sitten tulee ne viikonloput jolloin hän haluaa mennä kotimaahan, niin ne viikot minä en näkisi häntä ollenkaan. Ja sitten tulee lomat jolloin hän haluaa olla kotimaassa. En halua elää sellaista elämää. Jos se olisi vaan muutama viikkoa vuodessa niin niin ehkä pärjäisin mutta kun se olisi hänen mukaan koko ajan, joka viikko, en pärjää. Hän on kertonut että hänen isällä oli sellainen työ. Oli viikot poissa ja viikonloput kotona. Viikolla oli tyttöystäviä joka kaupungissa ja viikonloppuna vaimo lämmitteli, en halua sellaista. Minä halua nähdä mieheni kotona ja että hänkin oikeasti auttaa kotona muutoin kun viikonloppuna. Ja sitten alkaisi se että jos viikonloppuna pyytää tekemään jotain niin vetoaa siihen että hän on tehnyt koko viikko töitä ei hän nyt jaksa ja blaa blaa blaa.

Voi olla että asia ei menisi niin kun luulen että kaikki menisi hyvin mutta minä en halua ottaa selvää. Jos hän sellaista työtä haluaa tehdä niin sitten hän saa tehdä sen ilman minua. Minä en halua sitä. Minä en saanut ottaa yhden työ paikan vastaan koska silloin ei oltaisi voitu käydä samalla autolla töissä ja säästää rahaa mutta hän voi kyllä pyytää että saisi tehdä töitä milloin missäkin. Siitä ainakin tulee sanomista jos sitä alkaa tekemään että minä jätin hyvän työpaikan hänen takia ja nyt hän miettii että haluaisi tehdä työtä jossa minua näkisi vaan viikonloppuna jos edes sitäkään. En rupea siihen, en vaan rupea. Ihan oikeasti jos hän sitä alkaa tekemään niin sitten hän tekee sen ilman minua, minä en siihen ala.

Tiedän että moni elää sellaista jopa niitä jolla on perhe ja lapset ja se toimii. Mutta minulla on tunne että se ei meille toimi. Yksi syy on just se että sitten tulee ne viikot jolloin hän haluaa mennä kotimaahan ja ymmärrän sen mutta mitä silloin, en näe häntä pariin viikkoon tai jos minä menen mukaan niin ei saa olla kahdestaan ja siellä kotimaassa hänellä on aina niin paljon tekemistä että hänellä ei koska olisi aikaa minulle. Miehet jotka niin tekee että ne tekee töitä arkipäivät jossain muualla niin pitää sitten viikonloput kyllä osata olla perheen kanssa ja ottaa kiinni kaikki se mitä viikossa on menettänyt.

En tiedä. Minä en halua olla se tyttöystävä joka sanoo että jos sinä nyt teet noin niin minä lähden, en halua mutta minä tiedän että minä en henkisesti sellaista elämää jaksa.

Että sellainen vuodatus tällä kertaa... Toivon sydämmeni pohjalta että hän ei oikeasti ala tekemään sellaista työtä ja että se että hän tänään niin sanoi oli vaan sen takia että oli hermostunut johonkin työpaikalla.

torstai, 26. huhtikuu 2018

Annoit pikkusormen...

Mun veli on ollut mun kanssa pitkään aikaan mykkä koulussa sen takia että me tehiin pieni pila hänen ex vaimolle noin 2 vuotta sitten, vuosi saivat tietää asiasta ja sen jälkeen kaikki on ollut niin vaikeaa. Mutta sitten kuitenkin on aina ollut niin että kun tarvitsee jotain niin silloin kyllä kelpaa soittaa ja pyytää mutta sitten taas kun ei tarvitse mitään niin ei kelpaa mihinkään. Nyt hänellä on ollut monta kertaa mun auto. Tänään taas tuli pyyntö että saako auton vielä yhdeksi päiväksi. Nyt sanoin sille että juu voi saada mutta että toivon koska me nyt ollaan autettu häntä että se asia mitä on tapahtunut voisi jäädä taakse ja että pystyisi elämään normaalisti. Saas nähdä mitä tulee takaisin.

Joskus minä unelmoin siitä että voisin muuttaa johonkin pitkälle matkalle ja antaa näitten touhuta ihan mitä haluavat ja saisin elää normaalia elämää ilman että joku koko ajan haukkuu ja arvostelee. Minä odotan niin kesää ja kesälomaa. Saa kesällä olla kaksi viikkoa täältä pois, ihmisten kanssa jotka oikeasti välittää toisista ihmisistä eikä vaan omasta navasta. Toivon että olisi hieno kesä että voisi olla paljon ulkona ja tehdä paljon. Kissatkin pääsee reissulle mukaan.

Äiti on edelleen sitä mieltä että minä teen elämäni virheen mun poikaystävän kanssa. Miksi hän ei sitä voi nähdä että olen onnellinen. Miksi aina pitää vetää minut alas. Aina kun minulla on hyvä olo ja onnellinen olo niin sitten aina keksii jotain että pitää vetää minut alas ja masentuneeksi. Olen joskus miettinyt että minä haluaisin käydä jossain juttelemassa kaikesta, jonkun ulkopuolisen kanssa. Kaikki mitä äidin kanssa on tapahtunut ja mitä edelleen tapahtuu. Vaikka äiti nykyään on ihan rauhallinen niin kuitenkin pitää aina keskiä jotain mistä jankuttaa. Aina... Se on on masentavaa. Oma äiti. Luulis että omalla äidillä olisi ekana mielessä lasten onnellisuus mutta eipä meidän äidillä ole. Sillä on tasan tarkkaan päässä se että itsellä on hyvä olla. Minä vaan joskus olen niin väsynyt. Ei ole juuri kukaan kenelle voi puhua. Äiti on aina sanonut että hänelle voi puhua kaikesta mutta eipä voi.

Olen ollut taas niin väsynyt. Viime yö ja muutkin yöt olen nukkunut tosi hyvin. Mutta kuitenkin on niin väsynyt olo koko ajan. Tää työkin väsyttää... Sitä samaa koko ajan. Tää työ ei enää ole sitä mitä se oli silloin alussa eikä todellakaan ole sitä mitä mä luulin kun kävin koulua. Minä haluan tehdä ihmisläheistä työtä enkä istua jonkun puhelimen takana koko ajan. Ja se että istuu koko ajan yksin jossain huoneessa niin tekee ihmisen hulluksi. Ihan oikeasti. Olen nyt vuoden ajan etsinyt uutta työpaikkaa, ja olen ihan oikeasti etsinyt, todella paljon hakeumuksia mennyt sisään, juossut työhaastatteluissa mutta kaikkialta tulee koko ajan ei. Siitäkin ihminen masentuu ihan oikeesti. Tulee sellainen olo että ei kelpaa, että on jotain vikaa kun kukaan ei halua. Ja sitten toi veli menee ekalle haastattelulle ja saa uuden paikan. Ja sitten poikaystävä kertoo miten hänen perään taas soitettiin. Ihan oikeesti, mitä minussa on vikaa ettei kukaan minua halua.

Tänään taas sellainen masentava olo... Noh illalla taas pyöräilemään jos tulisi parempi olo.

tiistai, 17. huhtikuu 2018

Kevät

Äiti on kuitenkin nykyään rauhallinen mutta kuitenkin hänen pitää antaa pieniä piikkejä koko ajan. Viikonloppuna oli poikaystävä taas yksi kotimaassa. Minulla kuitenkin oli hyvä olo. Yksi päivistä niin poikaystävä teki oman exän kanssa lopullinen paperilla oleva ero. Sanoin siitä äidille että nyt on niillä ero lopullinen. Äidin ensimmäinen kommenti oli että meneekö poikaystävä nyt juhlimaan ja panemaan, ei noilla sanoilla mutta sitä se tarkoitti. sitten kun olin äidin kanssa ajelulla koko lauantai niin sitten käytiin ostamassa karkkeja niin sanoin että minä olen sokeri humalassa kun poikaystävä tulee takaisin kotiin. Äiti sanoi että parempi se on kun olla humalassa. Ihan oikeesti mun hermot menee kohta taas. Äiti ei ymmärrä sitä että pienetkin piikit jatkuvasti aiheuttaa ison ongelman. Minä en tiedä mitä tehdä, minä en jaksaisi enää puhua äidin kanssa. Vaikka hän on minun äiti niin ei kai hän saa kohdella minua miten haluaa. Sitten tuli viikonloppuna puhetta siitä että minun mummo on niin huolissaan minusta koko ajan. Äiti on sillekin kertonut jotain omia juttuja mun poikaystävästä. Äiti sanoi että äiti on yrittänyt mummolle sanoa että minä olen tehnyt oman päätöksen pilata elämääni ja tehdä virheen mun poikaystävän kanssa niin se on minun päästös. Mikä hiton virhe?!?!?! milloin ne kaikki huomaa sen että minä olen onnellinen ja että minua rakastetaan. Niitten takia on monta kertaa meinannut mennä kaikki paskaksi. Joskus jopa toivon että poikaystävä haluaa muuttaa takaisin kotimaahan että minä pääsisin mukaan ja pääsisin näistä idiooteista. Välillä en vaan jaksa kun illallakin puhelin pimputtaa koko ajan kun äiti haluaa jotain puhua tai kirjoittaa. Jättäisi nyt meidät rauhaan. Pitäisi kai muuttaa vähän pitemmälle matkalle niin saisi olla vähän rauhassakin joskus.

Sitten on tämä minun rakas isoveli. Sellainen mammanpoika, enemmän mammapoikaa en ole koskaan nähnyt tai tavannut. Kohta 40 mies ja elää mamman rahoilla. Itse istuu kotona motivaatio sairaslomalla ja auto rikki äidin autotallissa. Mutta miksi sitä omaa autoa laittaisi kuntoon kun saa ilmaiseksi ajaa äidin autolla. Äiti maksaa bensat, maksaa verot ja vakuutukset ja mammanpoika ajaa. En ymmärrä, saatana tekisi oman auton kuntoon ja ajaisi sillä. Minulta ei kannata tulla kysymään autoa. En anna. Minun veli ei puhu minun kanssa nykyään. Kun me ollaan samaan aikaan äidillä niin ei sano edes hei. Hänen uusi tyttöystävä ei ole koskaan sanonut minulle mitään ei edes ekaa kertaa kun me tavattiin. Sitä ollaan niin nenät pystyssä ja sitten käyttävät omat vanhemmat hyväkseen minkä ehtivät. Minulla on suunnitelma, jos joskus haluaa minun autoa lainata niin sitten vien sen paikan päälle tankki niin tyhjä että pääsee just ja just lähimmälle bensa asemalle, mun autoa ei lainata ilmaiseksi.

En tiedä onko kevät vai mikä mutta kaikki ottaa päähän koko ajan, varsinkin se oma suku. En jaksaisi niitä sekunttiakaan enää. Kaikki mitä minä teen on väärin. Kaikki mitä mun poikaystävä tekee on väärin. Koskaan ei ole hyvä ja aina on jotain valittamista. Minä teen ison virheen sillä että olen onnellinen ja elän elämää niin kuin minä haluan. Joskus on todella rankkaa se että oma perhe ei yhtään kannusta ja ole tukena. Ei yhtään. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu kun kesällä tulee synttäri aikaa, tuleeko kukaan silloin edes kahville. En tiedä miten pitkään jaksan, en vaan tiedä. Siksi haluaisin muuttaa täältä niin kauas pois kun vaan pääsee, ei sinne poikaystävän kotiin riittää, siellä on ihimisiä jotka välittää toisista ja auttaa toisiaan ja tukee. Ei vaan hauku ja lyö alas. Noh ehkä ne joskus täällä ne mun perhekin huomaa mitä ovat tehneet väärin, toivon todella niin. Jos minulla ja poikaystävällä jatkuu elämä näin hyvänä niin minun tulevaisuus on jossain muualla kun suomessa, sen voin sanoa. Sitten ne eivät näe muuta kun laivan takapää kun minä häivyn täältä.

Joskus vaan olisi tunne että haluaisi puhua jollekin kaikeasta mitä tapahtuu ja on tapahtunut. Mutta kun oma äiti ei edes kuuntele niin kenelle sitä voisi puhua. Ei kenellekkään....

keskiviikko, 28. maaliskuu 2018

Suku on pahin

Tein poikaystäväni kanssa melkein kaksi vuotta sitten asian minun veljeni ex vaimolle. Ex vaimo juoksi joka ikinen ilta jossain ja joka ikinen viikonloppu oli ryyppäämässä ja laivalla risteilyllä. Halusimme tehdä hänelle niin että hän itsekin tietäisi että hän tekee jotain väärin omalle perheelle ja että hän edes vähän rauhoittuisi. Ei tehty siis muuta kun että lähettelimme hänelle viestejä jossa puhuttiin sellaista että hän on ollut miehen kanssa ja nyt on sukupuolitautia ja sen sellaista. Noh asia ei mennyt oikein niin kun haluttiin vaan se potki mua perseeseen vuosi sen jälkeen. Mentiin yhdessä veljen pojan syntymäpäiville ja ex vaimo, krapulaisena, huomasi kuka minulla oli mukana ja meidät heitettiin ulos. Noh asia siitä sitten lähti eteenpäin niin että se ex vaimo blokkasi mua kaikesta, ei haittaa minua yhtään mutta veljeni myös pisti välit hetkeksi ihan totaalisesti poikki. Ei puhunut mun kanssa, ei halunnut nähdä mua, en saanut olla samassa talossa kun hän ja en saanut pitää mitään yhteyttä hänen lapsiin. Noh yritin monta kertaa pyytää anteeksi mutta mitään ei toiminut niin sitten vaan jätin asian.

Meni kuitenkin hetki ja veli tarvitse kuskia johonkin niin silloin kyllä sisko taas kelpasi. Mietin että jos vien hänet niin kaikki on taas normaali sen jälkeen. Noh kuskasin hänta pari päivää ja sen jälkeen mykkä koulu taas jatkui. Silloin päätin että häntä en auta enää koskaan. Noh tuli päivä että taas sain nähdä lapset, kun ne vihdoin ymmärsi sen että se että en saanut lapsia nähdä oli yhtä iso rangaistus niillä kun minulle ja ne kun olivat ne viattomat asiassa. Noh aika meni ja kuitenkin sain valvotusti taas olla lasten kanssa.

Asian pointti on nyt se. Siitä kun me tehtiin se viesti juttu niin on kulunut 2vuotta kohta ja edelleen minä olen se perheen musta lammas. Minua ei kutsuta lasten syntymäpäiviin. Mutta sitten kun autoa pitäisi lainata niin silloin kyllä kelpaa. Ja enpäs ole muuten lainannut. Se että minua ei edes kutsuta synttäreihin niin se on todella väärin. Tietäisitte mitä kaikkea minä olen tehnyt veljeni eteen, miten paljon minä olen häntä auttanut ja miten paljon aikaa ja rahaa on laittanut hänen lapsiin. Ja tässä on kiitos. Tiedän että teimme väärin mutta mitään pahaa ei tapahtunut. Ja niin paljon paskaa mitä mun veljen vaimo on kaikille tehnyt ja kuitenkin häntä vaan silitellään ja "voi voi kun sä olet niin hyvä". Vittu mitä paskaa sanon minä. Se että minä kyllä kelpaan kun tarvitsee jotain mutta synttäreihin ei saa kutsua niin se loukkaa mua syvästi.

Se mitä se vitun huora ex vaimo on tehnyt niin olisi asia voinut tapahtua oikeasti. Mutta ei hän on niin hyvä kun rikkoi oman perheen sen takia että oli käynyt vieraissa ja oli raskaana tosielle miehelle. Ja taas toiselle miehelle on raskaana niin kyllähän hän nyt on niin hyvä. Kaikki tekee niin kun hän sanoo, kaikki pitävät häntä kun joku vitun jumala. Minä teen helvetti yhden asian väärin, pyydän useat kerrat anteeksi mutta vuosia vielä niin pitää rangaista.

Olen joskus miettinyt sitä että onneksi mun poikaystävä on toisesta maasta, jos täällä ei ala asiat muuttua niin sitten minä pakkaan meidän kamppeet ja muutetaan toiseen maahan. Siellä kaikki ottaa mua vastaan lämpimin syliin. Siellä ei ole sellaista vihaa kun täällä. Siellä jos tekee väärin niin perhe menee edellä ja anteeksi annetaan ja eletään normaalisti. En kohta en jaksaa. Yhden virheen ja kaikki on mua vastassa. Kyllä sitten kelpaa kun tarvitsee kyydin johonkin, vittu seuraava kerta voi vaikka kävellä. Ei multa tarvitse enää pyytää mitään, ei yhtään mitään. Tämä sisko sanoo nyt ei!

Joskus miettii taas sitä että ostaisi jostain jonkun saatanan mökin, ottaisi kissat mukaan ja menisi johonkin keskellä metsää asumaan jossa ei ole muita ja vaan olisi yksin. Silloin ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa eikä puhua. Ei tarvitsis kuunnella ketään muuta olisi vaan kissojen kanssa yksin.

Tosiaan tiedän että teimme ison virheen ja pahaa mutta kai sitä silti voi omalle siskolle antaa anteeksi. Mutta tätä että mua ei ole kutsuttu siihen penskan synttäreihin niin en kyllä anna ihan heti anteeksi, saavat huomata mitä elämä merkitsee kun minulta avut loppuu!!!

Ja anteeksi kielenkäyttöni, tänään vaan ottaa päähän.

maanantai, 26. helmikuu 2018

Yksin yö 4/4

Nyt on viikonloppu ohi. Nyt oli myös viimeinen yö yksin. Tänään tulee rakas kotiin. Nyt oikeasti huomasi miten paljon häntä rakastaa kun hän on ollut poissa. En ole saanut nukkua kunnulla. Torstai-perjantai yö ja perjantai-lauantai yö nukuin niin huonosti että lauantai meni puoli päivää itkien koska olin niin väsynyt ja oli niin kova ikävä. Siivosin ja välillä vaan itkin. Olin niin väsynyt. Sitten seuraava yö sain kuitenkin vähän nukkua, hän soitti keskellä yötä ja itki, pikkaisen oli ottanut alkoa, että hän rakastaa minua, sitä hoki koko ajan. Viime yökin meni heräillen, kuitenkin nukuin paremmin kun muut yötä. Olin hereillä joskus 12 jälkeen yöllä ja hän silloin laittoi viestiä ja soitti ja puhuttiin hetken. Tänään hän tulee kotiin, vihdoin ja viimein. En jaksa odottaa iltaa että tulee kotiin. Haluan että hän tulisi nyt kotiin. Haluaisin niin että hän olisi kotona kun minä menen kotiin. Mutta minun pitää odottaa iltaa, melkein yötä ennen kun saan halata häntä. Seuraava yö saan hänet minun viereeni taas. En jaksa odottaa. Kissoistakin on huomannut, varsinkin nuoremmasta. Nuorin on nukkunut terassin oven vieressä ihan kun odottaisi että pääsis terassille kun rakas menee tupakalle. Noh tänään saadaan hänet takaisin kotiin taas. Olen kuin pikku lapsi joka odottaa joulupukkia.