keskiviikko, 10. lokakuu 2018

Pettääkö? Jos niin minä teen jotain...

Poikaystäväni on alkanut käyttäytyä todella ihmeellisesti. Hän alkoi kirjoittaa yhden naisen kanssa vähän aikaa sitten ja sen jälkeen hän on alkanut käyttäytyä todella ihmeellisesti ja me ollaan ekat isot riidat riidelty sen jälkeen. Oli viikko sen jälkeen kun hän alkoi kirjoittamaan sen naisen kanssa niin meillä oli ainakin 2 tai 3 riitaa josta yksi oli aika iso. Hän istuu koko ajan puhelimen takana, päivällä hän on messengerissä koko ajan vihreä, kotona hän ei niin paljon istu sen jälkeen kun minä huusin hänelle siitä. Mutta tapahtuu niin paljon muutakin kummallista.

Yksi päivä hän oli "ylitöissä". Päivä sitä ennen tuli paljon kaikenlaista mitä olisi pitänyt hoitaa mutta hän jo silloin tiesi että niitä asioita ei pysty juuri sinä päivänä hoitamaan. Auto meni rikki ja se piti viedä korjaamoon mutta se piti viedä perjantaina kun on kaiket isommat ruuhkat koska torstaina ei pystynyt viemään, mitään syytä siihen ei antanut miksi ei. Puhelin meni rikki, sitäkään ei pystynyt viemään se torstai, ei mitään syytä antanut. Se torstai kun tuli niin silloin piti ehkä tehdä noin 1h ylitöitä. Mutta kun päivä eteni niin kuitenkin tuli vaan lisää töitä koko ajan ja voi olla että menee myöhään. Minulla oli silloin lyhyt päivä töissä ja minun piti käydä kaupassa koska hänelle on pitkä päivä. Päätin testata hänet ja sanoin kotiin päästyäni että pankkikortti ei toimi että minä en saanut kaupasta mitään. Siitä hän meni ihan sekaiseksi ja alkoi minulle huutamaan että minä nyt siis vaadin että hän tulee heti kotiin ja mennään kauppaan. Sanoin että en sanonut niin vaan mietin vaan että soitan ja sanon että hän tietää että ei ole koko ilta "töissä" että sinne kauppaankin pitää ehtiä... Hän huusi ja huusi ja sanoin että ei tiedä milloin kotiin pääsee ja blaa blaa blaa. Sitten minä sanoi että miten just se päivä on ollut jo edellisellä päivällä niin vaikeaa tehdä jotain että onko hän oikeasti töissä, siitä hän meni ensin ihan hiljaiseksi ja sitten vasta sekosi. Eli kaikki merkit kertoo sen että hänellä oli jotain muuta silloin koska kun sitten monen tunnin päästä yritin soittaa niin ei vastannut ja kun sitten vastasi niin hän sanoi että on kohta moottoritiellä mutta kuitenkin koti matka kesti todella kauan kun se olisi pitänyt kestää puolet lyhyempi. Sen jälkeen en saa enää laittaa kuvia facebookiin missä hänet on tägätty mukaan. Jos laitan jotain että me ollaan jossain niin hän sen poistaa. Olen myös huomannut että hän on poistanut paljon muutakin facebookista mitä minä olen sinne laittanut.

Me ei olla koskaan riidelty mutta sen jälkeen kun hän on alkanut kirjoittanut sen naisen kanssa me riidellään, noh nyt ei olla taas vähän aikaan mutta tänään aamulla sain taas kuulla kun olin tägännyt hänet kuviin mitä tein viikonloppuna.

Minä tiedän paljon enemmän mitä hän tietää että tiedän. Ja sen miten asiat tiedän en nyt tässä kerro. Minä esim tiedän 100% että hän oli treffeillä silloin se yksi päivä kun hän teki "ylitöitä", mutta miten en kerro...En ainakaan vielä.

Sen sanon että jos hän minua pettää niin hänelle ei jää muuta kun vaatteet mitä hän omistaa, kaikki muu jää minulle koska kaikki muu on minun ostettu, makstettu ja minun nimissä. Ja jos hän pettää niin ei saa mitään, en myös sen jälkeen ei tarvitse odottaa minulta yhtään mitään kun paskaa niskaan. Ja meidän yhdessä ostettu kissa niin ei saa koskaan enää nähdä eikä tarvitse kysyä siitä mitään. Sen jälkeen menee blokit päälle joka paikkaan, en halua häntä ikinä enää nähdä sen jälkeen koska minä olen koko ajan tukenut ja seisonut vieressä kun hänellä ollut pahaa elämässä ja jos hän päättää pettää niin sitten voi kävellä sen jälkeen ja mun puolesta vaikka nukkua ulkona lumihangessa. Minä en ymmärrä sitä että pitää pettää. Jos kokee että suhde ei enää vaan toimi niin puhu asiat läpit niin kuin aikuinen ihminen ja lopeta se asia tai jos on asia mihin voi tehdä jotain niin sitten tee... Mutta ÄLÄ PETÄ!!!

keskiviikko, 19. syyskuu 2018

Miten jaksaa, kuka välittää...

Oho on pitkä aika kun olen kirjoittanut tänne. On ehtinyt tapahtuma tosi paljon tässä ajassa.

Viimeksi kun kirjoitin olin riidoissa äidin kanssa. Äiti ja minä olimme tavallaan mykkäkoulussa kuukauden kunnes äiti sitten otti yhteyttä sopiakseen. Asia on kuitenkin rauhallinen mutta kuitenkin sekava.

Uusi asia on nyt se että poikaystävän exä on alkanut sekoilemaan. Lapsi kun oli täällä kesällä niin kaikki oli hyvin ja lapsella oli omien sanojen mukaan hauskaa ja piti minusta. Nyt hän ei edes suostu minuun katsomaan eikä halua minun kanssa olla missään tekemisissä. Hän kertoo puhelimessa poikaystävälle että olen huono ja paha ihminen ja hän pelkää minua. Hän sanoo että jos poikaystävä haluaa että hän on viikonlopun mukana kun menee kotimaahan niin minun pitää jäädä kotiin muuten lapsi jää äidin luo. Exä on myös asettanut sellaiset vaatimukset minun poikaystävälle että ei ole totta. Helpointa olisi jos saisin poikaystävä tajuamaan sen että lapsi otettaisiin suomeen niin saisi kaikki elää normaalia elämää ja rauhallista. Nyt on koko ajan riitelemistä ja koko ajan on jotain. En tiedä miten pitkään jaksan enää, minä rakastan miestä todella paljon mutta elämän ei pitäisi olla näin vaikeaa. Eihän?

Sitten mun rakas poikaystävä otti viikonloppuna kännissä yhteyttä vanhaan panokaveriin. Ja valehteli minulle siitä, minä näin kun hän kirjoitti miksi sitten valehtelee. Joo kyllä saa flirttata mutta se on sitten eri asia että pysyykö se siinä flirtissä...

Minä olen koko ajan niin väsynyt. Viikonloput ei riitä millään siihen että olisin energinen. Minulla koko ajan tunne että en jaksa mitään. Päivällä olen väsynyt, yöt nukun kuitenkin niin että herään ja käännän kylkeä ja nukun uudestaan kunnes kello soi. Ja olen niin väsynyt kuitenkin. Työ ja kaikki muu niin on niin väsyttävää...

Se että poikaystävän lapsi on alkanut puhumaan sitä että hän ei minun kanssa enää halua olla niin pelottaa. Pelottaa se millainen tulevaisuus meillä voi olla. Ja sitten se että se lapsi on tottunut saamaan kaikki mitä haluaa ja saakin aina kaikki mitä haluaa niin jos hän ei minua halua tavata niin se tarkoittaa että lomat tästä edestä ovat sellaiset että minä olen yksin kotona ja mies on lapsen kanssa kotimaassa. Onko se mitään elämää?

En tiedä mitä tehdä enää. En jaksa, ei ole juuri ketään jonka kanssa puhua, ei ole ketään. Olen parisuhteessa ja asun hänen kanssa mutta kuitenkin olo on niin yksinäinen. Illat hän istuu oman puhelimen kanssa. Ja minä istun toisessa päässä sohvaa. Kaikki on muuttunut.

Okei tämä seuraava ei ole iso asia, ja ei pitäisi olla tärkeää mutta meillä on ollut aikaisemmin seksiä melkein joka päivä, ehkä yksi päivä viikossa niin että ei ole ollut. Ja joskus jopa pari kertaa päivässä. Nyt on nämä viimeiset viikot mennyt niin että menee 2-3pvää putkeen kun ei ole mitään. Aamulla mies pomppaa sängystä ylös niin nopeasti että ei edes ehdi alkaa näyttämään että haluaa. Jos alkaa näyttämään jotain niin hän ei oikein siihen osallistu. ei se nyt maailma kaada mutta miksi se on niin? Onko minä niin huono ja ruma ettei hän enää minua halua? Onko kaikki se mitä lapsi on puhunut alkanut vaikuttamaan? Vai onko hänellä joku toinen.... Se vaan että se toinen pitäisi olla työpaikalla, noh onhan sitä luettu aikaisemminkin kun ihmiset panee työkaveria jossain varastossa tai vessassa tai ihan missä vaan. Mua hän ei ainakaan pane... Ja se häiritsee minua.

Minä olen niin väsynyt, olen töissä mutta silmät pysyy juuri ja juuri auki... Kaksi tuntia vielä niin olisi päivä pulkassa.

keskiviikko, 1. elokuu 2018

Taas se alkoi

Loma on lusittu jo pari viikkoa sitten. Loma meni niin hyvin että olisin voinut jatkaa, varsinkin ne viikot kun olin poissa suomesta.

Viimeinen viikko lomalla niin suututimme taas poikaystäväni kanssa mun äidin niin että poikaystävällä on taas porttikielto sinne. Minulla meni tällä kertaa niin hermot niihin kaikkiin että en ole pitänyt niihin yhteyttä sen jälkeen kun vaan yhteen veljeen ja hänen perheeseen. Minulle tuli uutinen koskien mun yhtä veljeä ja sain kuulla sen asian muualta kun omalta äidiltä ja siitä meni mun hermot. Sitten mun hermot meni ihan kaikkeen ja aloin riitelemään mun poikaystävän kanssa ja siitä sitten kaikki alkoi. Mun poikaystävällä meni myös hermot ja hän lähetteli suutus päissään äidille tekstiviestejä ja niistä äiti ei oikein ollut mielissään ja sanoi että mun poikaystävällä on vaikea psykoosi kun tuollaisia viestejä lähettelee. Okei joo niissä viesteissä oli pahoja sanoja ja nimityksiä mutta sisältö oli ihan oikein. Minäkin lähetin samat asiat äidille mutta ilman niitä pahoja sanoja. En ole äitiä tai isää nähnyt sen jälkeen kun tultiin kotiin enkä kyllä hirveesti niitä halua nähdäkään. Äiti huutaa siitä kun mun poikaystävä käytti niitä nimityksiä ja äidin mukaan puhuu asiasta josta hän ei tiedä yhtään mitään mutta kun asia on niin että äiti on ihan samanlainen. Ne nimitykset mitä hän on mun poikaystävästä puhunut ja mitä hän on muutenkin puhunut minun poikaystävästä ei pidä yhtään paikkaansa niin hänkin puhuu asioita josta ei tiedä yhtään mitään. Hän ei ole koskaan halunnut tietää mun poikaystävästä yhtään mitään ja hän ei ole ikinä antanut hänelle tilaisuutta. Kun mun poikaystävä auttoi mun vanhempien kotona niin sitten kun selät käännettiin niin kaikki istui ja puhui paskaa selän takana. Minä tiedän sen siitä että mun veljen perhe on kertonut minulle kaikki. Mä en vaan kerta kaikkiaan jaksa enää sitä että mun niin sanottu perhe saa kyllä syyttää ja nimitellä mutta kun me tai mun poikaystävä kerran avaa suun niin sitten on hän on se paha ihminen. Ja minä taas olen se paha ihminen kun minä, kohta 30v, en tee niin kuin äiti sanoo. Äidin mielestä minä olen se paha ihiminen ja äitihän ei ole tehnyt mitään pahaa, hän on vaan puhunut totta koska hänhän ei koskaan valehtele. JA PASKAT! Minä en jaksa enää sitä että mitä me ikinä teemme niin me ollaan ne pahat ihmiset ja me ollaan ne joista koko ajan puhutaan paskaa mutta kun me kerran avataan suutamme niin sitten me ollaan ne pahat ihmiset.

Taas on sellainen olo että haluaisi vaan pakata kaikki tavarat ja mennä niin pitkälle pois kun vaan on mahdollista ja ei kertoa kenellekkään mihin menee. Vaan olla yksin ja kaikista ihmisistä poissa. Miten paljon paskaa yksi ihminen pitää kestää, ihan oikeesti...

keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Taas oma suku on pahin

Miksi on niin että kaikki omasta suvusta pitää koko ajan antaa jotain mielipiteitä minun elämästä? Miksi eivät vaan voi antaa minun elää omaa elämää ja antaa minun olla rauhassa. Mun mummo on pahin joka pitää koko ajan antaa mielipiteen minun elämästä ja minun valinnoista vaikka hän ei tiedä niistä yhtään mitään. Hän oli eilen meillä kahvilla kun aikoo hoitaa kukat kun mennään reissuun. Hän sanoi että nyt kun tulee lomaa niin hänen ja minun pitää kyllä mennä johonkin Ikeaan tai johonkin. Minä sanoin että mulla on poikaystävän lapsi hoidettavana. Mummon kommentti siihen ai niin olit sitä sopinut. Miksi kaikilla on niin paljon mielipiteitä siitä että poikaystävän lapsi on meillä mun lomalla? En ymmärrä. Mitä niillä olisi jos hän asuisi meidän kanssa? Sitten hän olisi koko ajan siellä. Nyt kun on 2vko niin on kaikilla hirveesti mielipiteitä siitä että miksi minä olen ottanut sellaisen suunnilleen taakan itselleni. Noh varmasti sen takia että se minulle ei ole ongelmaa koska hän on tärkeä ihminen jollekin minulle tärkeä ja se nyt on vaan niin että lapsi tulee kaupan päälle silloin kun lapsi jo ennestään on. Ja minulle se ei ole ongelma mutta kaikille muille on. Eläisivät omaa elämää ja antaisivat minun elää omaa. Ei kukaan sekoitu näin paljon mun veljien elämään kun mun. ANTAKAA JO MUN OLLA!!!! Ainiin sitten kun sanoin että poikaystävä oli ostanut uuden telkkarin niin siihen mummo totesi että ostiko ihan itse, että mummo oli miettinyt että minä sen olin ostanut. Mitä väliä sillä edes on että kuka sen on ostanut ja toiseksi mitä hittoa se hänelle kuulu että kenen rahoilla sitä on ostettu vaikka olisi joulupukin rahoilla ostettu. Taas kerran ANTAKAA JO MUN ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄ!!!

Tekisi mieli näyttää kaikille keskisormea ja sanoa että muutan täältä tosi kauas pois että saisi olla rauhassa. Että saisi elää omaa elämää. En jaksa sitä että kaikki koko ajan kommentoi mitä teen ja miltä näytän. Jos minulla on pitempi tukka niin se on huono, sitten toiselle on taas huono kun on lyhyt tukka. Jos en vastaa heti puhelimeen niin sitten on melkein poliisit oven takana eihän sitä koskaan tiedä että onko poikaystävä tappanut minut ja pitää minua vankina tai jotain kun en klo 21 jälkeen aina vastaa puhelimeen. Voihan se olla että on ollut väsynyt ja mennyt nukkumaan tai ei edes ole kotona. En mä nyt niin tyhmä ole että hyväksyisin miehen joka tekisi minulle pahaa. Ja sitten se että olen tosiaan muutaman vuoden päästä 30 niin ihan oikeasti, luuliko kaikki että olisi asunut kotona loppu elämäni ja että en olisi koskaan löytänyt ketään vierelleni. Miksi kaikilla on niin hiton vaikeaa nyt vaan antaa minun olla. Minulla on oma elämä ja minä tykkään siitä ja olen onnellinen miksi se voi olla niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä. Olisiko se parempi että asuisin kotona äidillä ja olisin onneton kun kaikilla muilla on puolisot ja tekee jotain hauskaa. Minäkin haluan elää kun kerran nyt saan. Minä en halua istua kotona illat pitkät. Minä en halua juhannuksena istua kotona äidin kanssa. Minäkin haluan olla juhlimassa ja elää. Minä istuin kotona ekat 25-26 vuotta elämästäni ja kasvatin persettäni. Minulla ei ole nuoruudesta tarnoita kun on ollut kavereiden kanssa ulkona tai jossain, minulla ei ole niitä ja se masentaa minua hirveesti. En mä nyt mitään juoppo tarinoita kaipaa mutta joskus kaipaa jotain. Minä en kaivannut sitä silloin kun olin kotona. Yritin puhutella itselleni että minä vaan olen se joka viihtyy kotona enkä jossain muualla mutta nyt olen huomannut että olen jäänyt niin paljosta paitsi ja se harmittaa koska se on asia johon en pysty tekemään enää mitään, mutta pystyn tekemään sitä että minulla tästä edestä on hyvä elämä ja juuri sellainen mitä minä haluan. En enää ikinä elää sellaista elämää mitä mun äiti haluaa tai mitä mun mummo haluaa.

Minä niin odotan perjantai aamua kun saan näyttää suomelle keskisormea viikoksi. Ainiin siitäkin mummolla oli jotain sanottavaa eilen. Kun sanoin että ollaan viikko niin sanoi että kyllä te nyt tuutte aikaisemmin kotiin. Miksi pitää aina kommentoida, sanoin vaan että laivaliput ostettu ja kun lapsi tulee mukaan niin ei hirveesti voi muuttaa aikataulua. Kyllä minä olen sitä miettinyt että minulle voi tullut koti ikävä joskus ja tylsää jos poikaystävä korjaa jotain autoa mutta se on hänelle tärkeää ja minä aina voin ottaa jotain kirjaa tai käsityötä mukaan tai istua facebookissa tai jotain.

keskiviikko, 13. kesäkuu 2018

Puhelin leski

Nykyään niin elämä menee niin että kaikki istuu koko ajan puhelimen takana tai tietokoneen tai tabletin. Mun rakas mies istuu koko ajan puhelimen takana facebookissa. Kun minä asiasta jotain sanon niin olen mustasukkainen. Asia nyt ei ole niin että olisin mustasukkainen, tai noh ehkä puhelimelle, mutta kun se puhelin on koko ajan kädessä. Hän ei edes aja autoa enää kun pitää räplätä puhelinta. Sängyssä on puhelin, ruokapöydässä on puhelin, telkkarin edessä on puhelin, vessaan ei ole vielä ottanut sen mukaan mutta varmaan sinnekin kohta ottaa. Minä en juuri kotona istu puhelimen kanssa, vaan jos joku lähettää viestiä tai jotain. En jaksa. Koko päivä kun istuu töissä tietokonee ääressä niin ei vaan illalla enää jaksa ja silmät eivät jaksa.

Juu olen ehkä mustasukkainen mutta puhelimelle koska puhelin saa enemmän kosketusta kun minä. Minä en saa enää juuri mitään. Aamulla kun heitän töihin niin saan pari pusua, se on sitten siinä. Ennen oli niin että sai haleja kun kotona käveli ohi tai pikku pusun. Mutta nyt on se helvetin puhelin tärkeämpi. Illalla se on viimeinen asia mitä tekee ja aamulla ensimmäinen asia mitä tekee. En halua aina kaikissa asioissa olla se toinen.

Ensi viikolla on matka edessä hänen kotimaahan. Mua vähän pelottaa että siitä tulee minulle ihan paska matka, en tiedä miksi. Mietin koko ajan että hän menee johonkin ja jättää minut yksi vieraaseen paikkaa missä en osaa kieltä. Tai vaan on koko ajan kavereiden kanssa. Juu hän saa mun puolesta olla kavereiden kanssa mutta ei koko ajan ja kun tiedän että niitten kanssa on vaan pelkkää ryyppäämistä ja kännissä voi olla että hän unohtaa että minä olen olemassa. En tiedän miksi sitä pelkään kun ei ole koskaan sitä tehnyt mutta jostain olen nyt saanut sen päähän ja se ei mene pois.

Mutta niin pidän itseni puhelin leskenä, minut on korvattu puhelimella. Ja minulla alkaa mennä hermot siihen.