keskiviikko, 21. helmikuu 2018

Väsynyt nainen

Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa kun ei juuri mitään erikoista tapahdu. Äiti on rauhallinen, kuulee kuitenkin ja näkee hänestä että hän ei meitä hyväksy mutta on kuitenkin rauhallinen ja osaa käyttäytyä.

Poikaystävällä ja mulla menee hyvin. Tää viikko ollut rankka viikko. Poikaystävä huomenna menossa yksin kotimaahan ja tulee vasta maanantaina takaisin. Minulla ollut rankkaa että miten minä pärjään ilman häntä niin pitkään... Miten minä nukun kun hän ei ole siinä minun vieressä. Noh saa ottaa kissat mukaan, vaikka ne kyllä ei ole lähelläkään sama asia. Eilen sitten meinas kaikki jäädä kiinni rahasta ettei hän olisi mennytkään, iso osa minusta oli niin onnellinen että nyt hän jääkin minun luo ja loput minusta halusi vaan itkeä koska tiesin että hän on odottanut tulevaa matkaa jo pitkään koska hän pääsee viettää aikaa tyttären kanssa ja saa exän kanssa hoidettu kaikki paperit kuntoon vihdoin ja viimein. Tänään aamulla sitten kun heräsin mietin pääni puhki että miten me saadaan asiat niin että hän pääsee lähtemään, tulin siihen päätökseen että yksi lasku jää odottamaan seuraavaa palkkaa ja me eletään ihan minimilla 3vko mutta hänen on pakko päästä lähtemään, hänen on vaan pakko. Hän on odottanut sitä niin pitkään ja kaikki siellä kotimaassa odottaa häntä. Mutta nyt kuitenkin kaikki on järjestymässä ja hän pääsee lähtemään. Minulle se tietää se että minä olen yksi koko viikonloppu mutta olen yrittänyt keksiä itselleni tekemistä. Ajattelin siivota kerran ihan kunnolla kaikki kaapit ja kaikki että saisi kuitenkin pidettyä kämppä siistinä niin että ei tarvitse koko ajan hermoilla kun kaikki on ihan sekaisin.

Että paljon ei ole tapahtunut. Toivon vaan että viikonloppu menee nopeasti ohi että saan oman rakkaani taas kotiin takaisin.

Olen väsynyt, en ole nukkunut kunnolla moneen yöhön. Kaikki pyörii päässä. Mitä jos ei kaikki mene hänellä hyvin siellä kotimaassa. Mitä hän tekee jos exä sanookin että hei en halua enää erota, haluan että me vielä ollaan perhe. Mitä silloin tapahtuu. Noh kunhan ensi viikko tulee niin voi rauhoittua.

torstai, 25. tammikuu 2018

Rauhallista

Oho siitä onkin aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Paljon on tapahtunut sen jälkeen.

Viimeksi kun kirjoitin oltiin poikaystävän kanssa lähdössä hänen kotimaahan taas. Siitähän silloin minun äiti villiintyi täysin taas. Sen jälkeen äitini kanssa olikin aika lähellä että välit olisi mennyt poikki. Todella lähellä. Joulu oli siitä seuraava viikonloppu, kaikki oli sovittu että menen pariksi tunniksi kotiin, yksin, ja kaikki on tyytyväisiä. Tiedän että minun vanhempi veli ei mun poikaystävää hyväksy, olen ehkä kirjoittanut siitä, en muista. Noh ihan sama. Jouluna edeltävänä viikolla ajelin kotiin ja tuli tekstiviestisti poikaystävältä, joka oli jo tullut kotiin, että hän ei jaksa enää ja että hän pakkaa tavarat ja menee. Menin paniikkiin. Sain hänet kuitenkin jäämään kotiin niin että minä pääsin kotiin että voitaisiin puhua mistä on kyse. Selvisi että minun äitiltä oli tullut joulukortti jossa oli vaan minun ja kissani nimi, se oli piste iin päälle minun poikaystävälleni. Ymmärsin, äiti oli viime päivät ollut todella ilkeä. Saatin poikaystäväni kanssa sovittu ja äidille haistatin paskat. Vein joululahjat äidille ja sanoin että nyt loppuu, en jaksa enää. Olin kotona kissan ja poikaystävän kanssa jouluaaton ja joulun. Tein äidille selväksi sen että minun perhe on nyt kissa ja poikaystävä ja he ovat sukuani että he saavat hyväksyä sen. Sen jälkeen äiti onkin pikkaisen rauhoittunut. Hän jopa kävi meillä kotona yksi viikonloppu, ensimmäisen kerran sen jälkeen kun poikaystävä muutti sisään. Äiti ei tarvitse hyväksyä poikaystävä mutta hänen pitää osata käyttäytyä niin että kaikilla on hyvä olla.

Noh muuta, ostettiin toinen kissa. Ei pentu, oli yksi kissa joka etsi uutta kotia ja päätettiin että me annetaan sille uusi koti. Kaksi kissaa=2x karvaa, 2x hiekkaa, 2x ruokaa ym. Mutta kissat viihtyy kun on kaveri, se on pääasia

Sitten ollaan laitettu kämppä kuntoon. Valkoiset seinät pois ja tapetit tilalle.

Kyllä äidistä vielä huomaa että ei hän minun poikaystävää hyväksy. Mutta jospa hän nyt voisi olla kuitenkin rauhallinen niin että kaikilla olisi hyvä olla. Edelleen on minun mielestä tärkein että minä olen onnellinen ja että meillä menee hyvin kun se että kaikki yrittää meitä erottaa. Minun mummonikin on vähän mennyt siihen mukaan. Äiti on ilmesesti kertonut mummolle minun ja poikaystäväni menneisyyttä. Mummo yksi päivä puhui paljon siitä että onko poikaystävä nyt eronnut ja onko hän nyt eronnut. On hän eronnut mutta paperit on tekemättä. Paperit menee tekemään ensi kuussa. Sanon aina kaikille että miksi se on niin tärkeää että hän on eronnut virallisesti kun mun vanhempi ja veli ja sen vaimo eivät ole vielä virallisesti eronneet ja molemmilla jo uudet kumppanit joiden kanssa asuvat ja se vaimo jo raskaana toiselle miehelle, se ei ole yhtään ongelmaa mutta se että minun poikaystävä ei ole paperilla vielä eronnut niin se on hirvee ongelma.

Noh pitää kai vaan koputtaa puuta että nyt on mennyt vähän rauhallisemmin viime aikoina. Toivottavasti se vaan jatkuu. En enää jaksaisi sitä että kaikki ovat vihaisia ja riitelee.

Viime aikoina on myös minulle alkanut tulla sellainen olo että minulla ja poikaystävällä voisi olla joku tulevaisuus yhdessä. Minä oikeasti rakastan häntä ja olen alkanut oikeasti uskomaan että hänkin rakastaa minua. Nyt kun ero hänellä kohta virallinen niin hän puhui yksi kerta siitä että voi olla että minä olen seuraava. Minä oikeasti halua sitä. Tietysti meillä on ollut omat riidamme mutta niin kaikilla on. Isot riidat meillä ollut ehkä 2 tai 3. Sitten on sellaiset pikku kinat aina joskus joiden päälle nauretaan hetken päästä molemmat. Mutta muuten meillä menee aika mukavasti. Paitsi että voisi olla vähän enemmän ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Molemmat yhdessä ja molemmat erikseen. Olen jopa alkanut miettimään millainen elämä voisi olla elää hänen kotimaassa. Tiedän että hän haluaa sinne takaisin joskus ja minä olen niin valmis menemään mukaan. Ehkä ei ihan vielä mutta kun suhde menee vähän eteenpäin niin silloin olen.

Olen väsynyt, työn takia ja tänään heräsin hyvin aikaisin. Mutta muuten olen onnellinen. Minun toinen veli ja hänen perhe ovat kuitenkin normaalit ja hänen vaimon kanssa pystyy puhumaan. En tiedä mitä mun veli miettii mun poikaystävästä mutta kuitenkin pystyy käyttäytymään ja niillä on aina jotain puhuttavaa.

Että sellaista.

perjantai, 15. joulukuu 2017

Oma äiti

On ollut aika tavallista pitkään aikaan. Hiljaista ja rauhallista. Mutta nyt taas mun äiti villiintyi. Ollaan poikaystävän kanssa menossa taas viikonlopuksi hänen kotimaahan ja äiti ei siitä tykkää ollenkaan. Äiti nyt sanoo että minä hoidan kissaani huonosti ja että en ota vastuuta. Sitten hän sanoi että sen jälkeen kun poikaystävä muutti sisään niin en ole enää kuunnellut äitiä, pitääkö oikeasti yli 27 vuotias kuunnella ja tehdä niin kun äiti sanoo. Minulla on todella rankkaa. Äiti haluaa että elään yhtä lailla ja poikaystävä toisella. Mutta kumpikaan ei mieti että miten minä haluan elämäni elää. Joskus kun kaikki yrittää joka suunnasta määrätä mitä minun pitää tehdä ja miten minun pitää elää elämääni niin tulee tunne että vaan pakkaa tavarat ja lähtee pitäkälle kaikista ja kaikesta jossa ei ole ketään määrämässä ja saa elää ja olla niin kun itse haluaa.

Meinas yksi päivä räjähtää. Minun pitää koko ajan olla varpailla, miettiä että jos minä nyt teen näin niin sitten suuttuu äiti jos minä nyt en tee näin niin sitten suuttuu poikaystävä. Minun pitää koko ajan miettiä että miten kaikki muut ovat onnellisia, kuka miettii miten minä olisin onnellinen. Ei ainakaan äiti. Poikaystävä kuitenkin miettii sitä vähän ja hän on muuttunut, ei enää yritä määrätä minua. Mutta äiti. Mitä ikinä minä teen niin teen jotain väärin. En jaksa kohta enää. Se on psyykkisesti tosi raskasta kun koko ajan pitää miettiä että mitä nyt sanoo ettei äiti taas suutu tai mitä nyt tekee. Minulla on nyt jo suodatus facebookissa ettei äiti ihan kaikkea näkee mitä minä tai joku toinen laittaa minun sivulle. Pitääkö oikeasti olla niin? Milloin äiti lopettaa, onko tämä nyt loppu elämäni että hän yrittää määrätä ja jos en tee niinkuin hän haluaa niin sitten suuttuu ja tulee sellaisia viestejä että... En loputtomiin jaksa. Mutta se on kyllä vaan niin että se on hän joka saa mennä, minä rakastan poikaystäväni ja hän kuitenkin osaa käyttäytyä ja yrittää tehdä minua onnelliseksi mutta äiti tekee kaikkensa että minä olisi onneton. Olen kerran jo sanonut ja kohta pitää sanoa uudestaan että jos poikaystävä menee sen takia että äiti on tuollainen niin sitten on välit poikki heti. Tuli esille että poikaystävä oli jo kerran ollut menossa sen takia, hänellä oli työpaikan kautta järjestetty asunto ja kaikki valmiina.

Miten paljon paskaa pitää ottaa vastaan omalta äitiltä? Milloin voi omalle äidille, äiti joka on kasvattanut ja joka on synnyttänyt sua, sanoa suorat sanat tai vaan tehdä välit poikki? Miten kauan oma psyyke kestää kuulla koko ajan miten huono on ja miten poikaystävä on huono? Ei varmaan loputtomiin...

tiistai, 14. marraskuu 2017

Todella väsynyt

Viime yönä nukuin todella huonosti. En tiedä miksi, nukahdin aina hyvin mutta heräsin useasti. Sitten kissa alkoi pitää jotain meteliä ja tuli sänkyyn. En vaan jostain syystä saanut nukuttua kunnolla. En omasta mielestäni edes ollut mitään sellaista että olisin miettinyt jotain erikoista en vaan pysynyt unessa. Enkä muista mitään untakaan. Nyt vaan väsyttää hirveesti. Silmät on väsyneet ja koko keho on väsynyt. Pitää vielä monta tuntia jaksaa. Ja sitten on päällä sellainen pieni päänsärky, väsymyksestä johtuu varmaan.

Poikaystävä taas oli puhunut exän kanssa. Hän menee aina yhtä sekaiseksi kun hän puhuu hänen kanssa. Exä oli itkenyt että poikaystävä pitää mennä takaisin sinne. Minulla koko ajan pelko että hän joku päivä menee koska lapsi on kuitenkin siellä. Hän on kyllä sanonut ettei enää mene mutta kuitenkin minulla on se pelko sisälläni että ne jankkaa tarpeeksi niin sitten hän menee. Jos hän sitä tekee niin sen jälkeen ei ole enää takaisin tulemista. Olen niin monta kertaa antanut hänelle anteeksi mutta enää en sitä anna. Jos hän lähtee niin sitten menee estot päälle joka ikiseen paikkaan missä hän voi minuun ottaa yhteyttä. En ikinä enää sen jälkeen halua nähdä tai kuulla hänestä mitään, en yhtään mitään. Noh saa vaan toivoa ettei se tapahdu koska minä rakastan häntä niin paljon että minä en kestäisi hänen menettämistä tällä kertaa. En vaan kestäisi. Minä murtuisin ihan kunnolla, ihan kunnolla.

Noh eipäs puhuta asiasta mitä ei ole tapahtunut. Yritän olla murehtimasta asiaa tai muitakin asoita mitä ei ole tapahtunut vaan pyörii minun päässä. Mutta minä olen sellainen joka murehtii kaikkea mitä voisi tapahtua.

Väsyttää ja kaikki menee tänään pieleen. On tunne että haluaisi vaan mennä kotiin nukkumaan.

maanantai, 13. marraskuu 2017

Hyvä ja huono viikonloppu

Eilen oli isänpäivä, onnittelut kaikille isille. Omaakin isää kävin muistamassa. Eilen aamulla laitoin tekstiviesti äidille että saako poikaystävä tulla mukaan kahville, kun äiti on niin monta kertaa sanonut että poikaystävä ei ole tervetullut heille. Äiti vastasi että hän miettii asiaa. Sitten hän soitti ja sanoi että saa tulla mutta illalla koska silloin on rauhallista kun kaikki hulabaluu on ohi ja veljien perheet ovat menneet pois, ja olin kyllä samaa mieltä että mieluummin rauhaan. Kaikki meni rauhallisesti ja äitikin osasi käyttäytyä. Jotenkin sen jälkeen oli olo että iso paino on nostettu pois. Ehkä tämä vielä tästä.

Lauantaina oli anoppi kylässä. Oli kivaa että anoppi tuli suomeen ja halusi tulla näkemään miten me täällä asutaan. Hän toi mukanaan paljon herkkuja omasta maasta mitä kyllä saa suomesta sen maan kaupoista mutta on 2 kertaa kalliimpaa.

Eilinen aamu oli vähän haikea. Poikaystävällä oli paha mieli, tytär on toisessa maassa ja oma isä on kuollut tänä vuonna. Se meni kuitenkin sitten ohi vähän. Hän oli aamulla sen oloinen että en tienyt mihin päivä vielä loppuu mutta annoin hänen olla ja menikin sitten parempaan suuntaan. Ainoa kerta kun kyselin niin oli kun auto hävisi parkkipaikalta. Oli hiljainen aamu meillä eilen mutta onneksi hänen mieli muuttui paremmaksi ja itsekin sanoi mun vanhemmilta kun mentiin kotiin että on kun paino olisi nostettu pois kun äiti oli niin rauhallinen.

Että huono puoli oli se että poikaystävällä oli niin huono olo eilen ja en pystynyt parantamaan sitä mitenkään. Hyvä oli se että anoppi kävi ja minun äiti oli rauahllinen.

Minä olen oikeasti tällä hetkellä onnellinen. Väsynyt mutta niin onnellinen että saan olla poikaystävän vierellä.