keskiviikko, 1. elokuu 2018

Taas se alkoi

Loma on lusittu jo pari viikkoa sitten. Loma meni niin hyvin että olisin voinut jatkaa, varsinkin ne viikot kun olin poissa suomesta.

Viimeinen viikko lomalla niin suututimme taas poikaystäväni kanssa mun äidin niin että poikaystävällä on taas porttikielto sinne. Minulla meni tällä kertaa niin hermot niihin kaikkiin että en ole pitänyt niihin yhteyttä sen jälkeen kun vaan yhteen veljeen ja hänen perheeseen. Minulle tuli uutinen koskien mun yhtä veljeä ja sain kuulla sen asian muualta kun omalta äidiltä ja siitä meni mun hermot. Sitten mun hermot meni ihan kaikkeen ja aloin riitelemään mun poikaystävän kanssa ja siitä sitten kaikki alkoi. Mun poikaystävällä meni myös hermot ja hän lähetteli suutus päissään äidille tekstiviestejä ja niistä äiti ei oikein ollut mielissään ja sanoi että mun poikaystävällä on vaikea psykoosi kun tuollaisia viestejä lähettelee. Okei joo niissä viesteissä oli pahoja sanoja ja nimityksiä mutta sisältö oli ihan oikein. Minäkin lähetin samat asiat äidille mutta ilman niitä pahoja sanoja. En ole äitiä tai isää nähnyt sen jälkeen kun tultiin kotiin enkä kyllä hirveesti niitä halua nähdäkään. Äiti huutaa siitä kun mun poikaystävä käytti niitä nimityksiä ja äidin mukaan puhuu asiasta josta hän ei tiedä yhtään mitään mutta kun asia on niin että äiti on ihan samanlainen. Ne nimitykset mitä hän on mun poikaystävästä puhunut ja mitä hän on muutenkin puhunut minun poikaystävästä ei pidä yhtään paikkaansa niin hänkin puhuu asioita josta ei tiedä yhtään mitään. Hän ei ole koskaan halunnut tietää mun poikaystävästä yhtään mitään ja hän ei ole ikinä antanut hänelle tilaisuutta. Kun mun poikaystävä auttoi mun vanhempien kotona niin sitten kun selät käännettiin niin kaikki istui ja puhui paskaa selän takana. Minä tiedän sen siitä että mun veljen perhe on kertonut minulle kaikki. Mä en vaan kerta kaikkiaan jaksa enää sitä että mun niin sanottu perhe saa kyllä syyttää ja nimitellä mutta kun me tai mun poikaystävä kerran avaa suun niin sitten on hän on se paha ihminen. Ja minä taas olen se paha ihminen kun minä, kohta 30v, en tee niin kuin äiti sanoo. Äidin mielestä minä olen se paha ihiminen ja äitihän ei ole tehnyt mitään pahaa, hän on vaan puhunut totta koska hänhän ei koskaan valehtele. JA PASKAT! Minä en jaksa enää sitä että mitä me ikinä teemme niin me ollaan ne pahat ihmiset ja me ollaan ne joista koko ajan puhutaan paskaa mutta kun me kerran avataan suutamme niin sitten me ollaan ne pahat ihmiset.

Taas on sellainen olo että haluaisi vaan pakata kaikki tavarat ja mennä niin pitkälle pois kun vaan on mahdollista ja ei kertoa kenellekkään mihin menee. Vaan olla yksin ja kaikista ihmisistä poissa. Miten paljon paskaa yksi ihminen pitää kestää, ihan oikeesti...

keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Taas oma suku on pahin

Miksi on niin että kaikki omasta suvusta pitää koko ajan antaa jotain mielipiteitä minun elämästä? Miksi eivät vaan voi antaa minun elää omaa elämää ja antaa minun olla rauhassa. Mun mummo on pahin joka pitää koko ajan antaa mielipiteen minun elämästä ja minun valinnoista vaikka hän ei tiedä niistä yhtään mitään. Hän oli eilen meillä kahvilla kun aikoo hoitaa kukat kun mennään reissuun. Hän sanoi että nyt kun tulee lomaa niin hänen ja minun pitää kyllä mennä johonkin Ikeaan tai johonkin. Minä sanoin että mulla on poikaystävän lapsi hoidettavana. Mummon kommentti siihen ai niin olit sitä sopinut. Miksi kaikilla on niin paljon mielipiteitä siitä että poikaystävän lapsi on meillä mun lomalla? En ymmärrä. Mitä niillä olisi jos hän asuisi meidän kanssa? Sitten hän olisi koko ajan siellä. Nyt kun on 2vko niin on kaikilla hirveesti mielipiteitä siitä että miksi minä olen ottanut sellaisen suunnilleen taakan itselleni. Noh varmasti sen takia että se minulle ei ole ongelmaa koska hän on tärkeä ihminen jollekin minulle tärkeä ja se nyt on vaan niin että lapsi tulee kaupan päälle silloin kun lapsi jo ennestään on. Ja minulle se ei ole ongelma mutta kaikille muille on. Eläisivät omaa elämää ja antaisivat minun elää omaa. Ei kukaan sekoitu näin paljon mun veljien elämään kun mun. ANTAKAA JO MUN OLLA!!!! Ainiin sitten kun sanoin että poikaystävä oli ostanut uuden telkkarin niin siihen mummo totesi että ostiko ihan itse, että mummo oli miettinyt että minä sen olin ostanut. Mitä väliä sillä edes on että kuka sen on ostanut ja toiseksi mitä hittoa se hänelle kuulu että kenen rahoilla sitä on ostettu vaikka olisi joulupukin rahoilla ostettu. Taas kerran ANTAKAA JO MUN ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄ!!!

Tekisi mieli näyttää kaikille keskisormea ja sanoa että muutan täältä tosi kauas pois että saisi olla rauhassa. Että saisi elää omaa elämää. En jaksa sitä että kaikki koko ajan kommentoi mitä teen ja miltä näytän. Jos minulla on pitempi tukka niin se on huono, sitten toiselle on taas huono kun on lyhyt tukka. Jos en vastaa heti puhelimeen niin sitten on melkein poliisit oven takana eihän sitä koskaan tiedä että onko poikaystävä tappanut minut ja pitää minua vankina tai jotain kun en klo 21 jälkeen aina vastaa puhelimeen. Voihan se olla että on ollut väsynyt ja mennyt nukkumaan tai ei edes ole kotona. En mä nyt niin tyhmä ole että hyväksyisin miehen joka tekisi minulle pahaa. Ja sitten se että olen tosiaan muutaman vuoden päästä 30 niin ihan oikeasti, luuliko kaikki että olisi asunut kotona loppu elämäni ja että en olisi koskaan löytänyt ketään vierelleni. Miksi kaikilla on niin hiton vaikeaa nyt vaan antaa minun olla. Minulla on oma elämä ja minä tykkään siitä ja olen onnellinen miksi se voi olla niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä. Olisiko se parempi että asuisin kotona äidillä ja olisin onneton kun kaikilla muilla on puolisot ja tekee jotain hauskaa. Minäkin haluan elää kun kerran nyt saan. Minä en halua istua kotona illat pitkät. Minä en halua juhannuksena istua kotona äidin kanssa. Minäkin haluan olla juhlimassa ja elää. Minä istuin kotona ekat 25-26 vuotta elämästäni ja kasvatin persettäni. Minulla ei ole nuoruudesta tarnoita kun on ollut kavereiden kanssa ulkona tai jossain, minulla ei ole niitä ja se masentaa minua hirveesti. En mä nyt mitään juoppo tarinoita kaipaa mutta joskus kaipaa jotain. Minä en kaivannut sitä silloin kun olin kotona. Yritin puhutella itselleni että minä vaan olen se joka viihtyy kotona enkä jossain muualla mutta nyt olen huomannut että olen jäänyt niin paljosta paitsi ja se harmittaa koska se on asia johon en pysty tekemään enää mitään, mutta pystyn tekemään sitä että minulla tästä edestä on hyvä elämä ja juuri sellainen mitä minä haluan. En enää ikinä elää sellaista elämää mitä mun äiti haluaa tai mitä mun mummo haluaa.

Minä niin odotan perjantai aamua kun saan näyttää suomelle keskisormea viikoksi. Ainiin siitäkin mummolla oli jotain sanottavaa eilen. Kun sanoin että ollaan viikko niin sanoi että kyllä te nyt tuutte aikaisemmin kotiin. Miksi pitää aina kommentoida, sanoin vaan että laivaliput ostettu ja kun lapsi tulee mukaan niin ei hirveesti voi muuttaa aikataulua. Kyllä minä olen sitä miettinyt että minulle voi tullut koti ikävä joskus ja tylsää jos poikaystävä korjaa jotain autoa mutta se on hänelle tärkeää ja minä aina voin ottaa jotain kirjaa tai käsityötä mukaan tai istua facebookissa tai jotain.

keskiviikko, 13. kesäkuu 2018

Puhelin leski

Nykyään niin elämä menee niin että kaikki istuu koko ajan puhelimen takana tai tietokoneen tai tabletin. Mun rakas mies istuu koko ajan puhelimen takana facebookissa. Kun minä asiasta jotain sanon niin olen mustasukkainen. Asia nyt ei ole niin että olisin mustasukkainen, tai noh ehkä puhelimelle, mutta kun se puhelin on koko ajan kädessä. Hän ei edes aja autoa enää kun pitää räplätä puhelinta. Sängyssä on puhelin, ruokapöydässä on puhelin, telkkarin edessä on puhelin, vessaan ei ole vielä ottanut sen mukaan mutta varmaan sinnekin kohta ottaa. Minä en juuri kotona istu puhelimen kanssa, vaan jos joku lähettää viestiä tai jotain. En jaksa. Koko päivä kun istuu töissä tietokonee ääressä niin ei vaan illalla enää jaksa ja silmät eivät jaksa.

Juu olen ehkä mustasukkainen mutta puhelimelle koska puhelin saa enemmän kosketusta kun minä. Minä en saa enää juuri mitään. Aamulla kun heitän töihin niin saan pari pusua, se on sitten siinä. Ennen oli niin että sai haleja kun kotona käveli ohi tai pikku pusun. Mutta nyt on se helvetin puhelin tärkeämpi. Illalla se on viimeinen asia mitä tekee ja aamulla ensimmäinen asia mitä tekee. En halua aina kaikissa asioissa olla se toinen.

Ensi viikolla on matka edessä hänen kotimaahan. Mua vähän pelottaa että siitä tulee minulle ihan paska matka, en tiedä miksi. Mietin koko ajan että hän menee johonkin ja jättää minut yksi vieraaseen paikkaa missä en osaa kieltä. Tai vaan on koko ajan kavereiden kanssa. Juu hän saa mun puolesta olla kavereiden kanssa mutta ei koko ajan ja kun tiedän että niitten kanssa on vaan pelkkää ryyppäämistä ja kännissä voi olla että hän unohtaa että minä olen olemassa. En tiedän miksi sitä pelkään kun ei ole koskaan sitä tehnyt mutta jostain olen nyt saanut sen päähän ja se ei mene pois.

Mutta niin pidän itseni puhelin leskenä, minut on korvattu puhelimella. Ja minulla alkaa mennä hermot siihen.

tiistai, 5. kesäkuu 2018

Oma äiti on pahin

Mun äiti on tämä viimeinen 6kk ollut niin ihmeellinen. Hän on alkanut ihan kunnolla suosimaan mun vanhempaa veljeä. On hän aina sitä tehnyt mutta nyt tekee sitä koko ajan. Mun vanhemman veljen tyttöystävä on niin hyvä ja mun toisen veljen vaimo ja mun poikaystävä ovat paskat. Myös äiti on nyt taas alkanut kääntymään siihen suuntaan että mun vanhemman veljen ex vaimo on niin hyvä. MITÄ V***UA?!?!?!? Se helvetin ex vaimo ei tee mitään hyvä, ei ole koskaan tehnyt eikä varmaan koskaan tee mutta saa kyllä aina hyvällä puheella äidin omalle puolelle. Mun vanhemmalla veljellä on ex vaimon kanssa 3 lasta yhdessä. 2-3 vuotta sitten ne erosi ja suurin syy siihen oli että tämä hyvä ex vaimo oli pettänyt ja oli noin 1.5vuotta ollut joka ikinen viikonloppu jossain juhlimassa koko viikonloppu ja tämän mammanpoika istui kotona lasten kanssa ja oli koko ajan kun ammuttu karhu. Ihan oikeesti, nainen joka rikkoo oman perheen niin joo kyllähän hän on ihana nainen. Hän oli 19 v kun ne mammapojan kanssa alkoivat seurustelemaan yksi kevät, saman vuoden talvi niin olivat jo raskaana ekan lapsen kanssa josta myös on tullut mun äidin lellikki. Noh sitten meni ehkä 1.5v niin olivat raskaana taas, se meni kesken mutta ei mennyt kun ehkä 6kk siiten niin sitten olivat toisen lapsen kanssa raskaana. Siitä meni sitten reilu 2vuotta niin oli kolmas tullut. Sitten niillä alkoi mennä sellaista alamäkeä että huhu. Tämä ihana ja hyvä ex vaimo alkoi juhlia kun viimeistä päivää, oli poissa joka ikinen viikonloppu jossain ryyppäämässä. Lapset kärisvät ja niitten avioliitto kärsi. Sitten tuli päivä mitä minä tiesin jo siitä asti kun aloivat olla yhdessä että tulee, avioero. Avioero päätös tuli sen jälkeen kun tämän ihanalle exälle tuli keskenmeno, kaikki miettii sitä että kun sen jälkeen tehtiin päätös että se oli varmasti jonkun toisen miehen tehty. Mammanpoika(siis mun rakas veli) muutti pois mutta oli enemmän siellä ex vaimon luona kun omassa kodissa ja edelleen teki just niin kuin se exä sanoi. Sitten meni pari vuotta ja molemmat löysi uudet kumppanit. Mammanpoika löysi nuoren naisen itselleen jolla hirveet iho-ongelmat. Exä löysi jonkun toisen naisen mies ja kuukausi sen jälkeen niin oli yllätys yllätys pulla uunissa TAAS. Pitäisi kertoa hänelle mitä ehkäisy on ja miten se käytetään. Noh sillä ihanalla exällä on uusi mies joka vihaa nää 3 lasta jotka ei ole hänen tehtyjä.

Yksi viikko mun äiti soitti mulla ja itki kun mammanpojan uusi tyttöystävä oli kertonut että tämä ihana exä ja hänen poikaystävä pitää nämä 3 mammanpojan lasta omissa huoneissa ja olivat ilmoittaneet että eivät saa sieltä poistua koska muu asunto ei ole heidän koti ja jos he poistuvat niin tämä exä ja mies menee omaan makuuhuoneeseen ja pistää oven kiinni. Viikko siitä tämä exä oli taas äidin silmin niin ihana ja hoitaa lapset niin hyvin että voi voi ja äiti ei ymmärrä miksi kaikki puhuu hänestä koko ja pahaa?!?!. Noh yksi syy on varmaan se että hän ei ole vieläkään tehnyt mitään hyvää elämässään. Hän on tehnyt niin paljon pahaa että ne todella pienet hyvät asiat eivät edes huomata.

Noh äiti siis lellii nyt mammanpoikaa+tyttöystävää+vahnin lapsi+ex vaimo ja me muut ollaan ihan paskat. Äiti tekee niin että hän minulle koko ajan puhuu mun toisesta veljestä vaan pahaa ja myös hänen vaimosta ja lapsista ja sitten heille äiti puhuu koko ajan pahaa minusta ja mun poikaystävästään. Äiti ei vaan tiedä että me sitten puhutaan keskenään kaikki. Sitten äiti aina kertoo kuinka hyvä tämä mammanpoika on ja me muut ollaan niin kateellisia hänelle, taas MITÄ V***UA?!?!?! Juu ollaan kateellisia siitä että on hän on niin totaalisesti tossun alla edelleen omalle ex vaimolle että tekee vieläkin ihan kaikki ja uskoo ihan kaikkeen mitä paskaa se exä päästää suustaan. Ja juu ollaan kateellisia siitä kun meillä muilla on perheessä kaksi autoa jotka kulkee ja mammanpojalla on yksi auto joka seisonut rikkinäisenä nyt kohta vuoden. Ja ollaan kateellisia siitä kun hän on niin helvetin laiska että hyvä että jaksaa jalat nostaa ja oli äsken motivaatio sairaslomalla melkein 2kk. Ja se että hänen elämä koostuu vaan lapsista ja siitä mitä tyttöystävä sanoo tai ex vaimo tai äiti. Joo okei siitä olen ehkä vähän kateellinen että hän saa ajaa ilmaiseksi äidin autolla koko ajan, ei siitä että nyt äidillä olisi auto mitä minä haluan ajaa, itselläni on paljon parempi, mutta se että minä maksan itse polttoaine, vero ja vakuutukset ja tämän mammanpoika ajaa ilmaiseksi äidin autolla. Mutta muuten en kyllä ikinä vaihtaisi elämää hänen kanssa.

Minun rakas veli, tämä mammanpoika, käy joka sunnuntai äidille syömässä, ei kertaakaan että olisi itse tehnyt jotain tai edes ostanut jotain vaan menee oman tyttöystävän ja lasten kanssa syömään joka sunnuntai valmiiseen pyötään. Minulle mammanpoika ei puhu vaan jos haluaa autoa lainata ja siihen olen nyt pistänyt stoppia, minun autoa ei lainata ilmaiseksi. Jos me ollaan kaikki samaan aikaan äidillä niin mun toinen veli ja hänen vaimo puhuu mulle mutta tämä mammanpoika ja hänen tyttöystävä eivät puhu minulle. Tai noh yksi viikonloppu hän kyllä puhui kun yritti saada mun poikaystävää näyttämään tyhmältä. Mulla menee sen jälkeen hermot joka kerta kun näen mammanpojan, mun poikaystävä on kyllä miljoona kertaa enemmän mies kun joku helvetin mammanpoika ikinä tulee olemaan, jos nyt 40v elää äidin rahoilla.

Sitten on tämä mammanpojan vanhin lapsi. Äiti lellii sitä ja joskus tuntuu että hän ei näe että hänellä on muita lapsenlapsia. Ainoa mistä hän puhuu on tää vanhin muista ei edes välillä puhu. Äiti on itse sitä mieltä että ei suosi ketään mutta kyllä hän nyt vaan sitä tekee ja aika paljonkin sitä tekee.

Että sellainen vuodatus tänään.

tiistai, 15. toukokuu 2018

En halua...

Miten sanoa miehelle että jos hän alkaa tekemään töitä niin että on viikot reisussa ja vaan viikonloput kotona niin se on loppu meidän suhteelle? Voiko niin edes sanoa että valitse joka minut tai työ? Minä en henkisesti jaksa sellaista elämää että näkisi oman rakkaani vaan kaksi päivää viikossa, en jaksa. Ja sitten ne päivät hän on väsynyt viikon työstä ja mun mies kun ei pysy paikallaan niin viikonloput olisi yhtä juoksemista. Ja sitten tulee ne viikonloput jolloin hän haluaa mennä kotimaahan, niin ne viikot minä en näkisi häntä ollenkaan. Ja sitten tulee lomat jolloin hän haluaa olla kotimaassa. En halua elää sellaista elämää. Jos se olisi vaan muutama viikkoa vuodessa niin niin ehkä pärjäisin mutta kun se olisi hänen mukaan koko ajan, joka viikko, en pärjää. Hän on kertonut että hänen isällä oli sellainen työ. Oli viikot poissa ja viikonloput kotona. Viikolla oli tyttöystäviä joka kaupungissa ja viikonloppuna vaimo lämmitteli, en halua sellaista. Minä halua nähdä mieheni kotona ja että hänkin oikeasti auttaa kotona muutoin kun viikonloppuna. Ja sitten alkaisi se että jos viikonloppuna pyytää tekemään jotain niin vetoaa siihen että hän on tehnyt koko viikko töitä ei hän nyt jaksa ja blaa blaa blaa.

Voi olla että asia ei menisi niin kun luulen että kaikki menisi hyvin mutta minä en halua ottaa selvää. Jos hän sellaista työtä haluaa tehdä niin sitten hän saa tehdä sen ilman minua. Minä en halua sitä. Minä en saanut ottaa yhden työ paikan vastaan koska silloin ei oltaisi voitu käydä samalla autolla töissä ja säästää rahaa mutta hän voi kyllä pyytää että saisi tehdä töitä milloin missäkin. Siitä ainakin tulee sanomista jos sitä alkaa tekemään että minä jätin hyvän työpaikan hänen takia ja nyt hän miettii että haluaisi tehdä työtä jossa minua näkisi vaan viikonloppuna jos edes sitäkään. En rupea siihen, en vaan rupea. Ihan oikeasti jos hän sitä alkaa tekemään niin sitten hän tekee sen ilman minua, minä en siihen ala.

Tiedän että moni elää sellaista jopa niitä jolla on perhe ja lapset ja se toimii. Mutta minulla on tunne että se ei meille toimi. Yksi syy on just se että sitten tulee ne viikot jolloin hän haluaa mennä kotimaahan ja ymmärrän sen mutta mitä silloin, en näe häntä pariin viikkoon tai jos minä menen mukaan niin ei saa olla kahdestaan ja siellä kotimaassa hänellä on aina niin paljon tekemistä että hänellä ei koska olisi aikaa minulle. Miehet jotka niin tekee että ne tekee töitä arkipäivät jossain muualla niin pitää sitten viikonloput kyllä osata olla perheen kanssa ja ottaa kiinni kaikki se mitä viikossa on menettänyt.

En tiedä. Minä en halua olla se tyttöystävä joka sanoo että jos sinä nyt teet noin niin minä lähden, en halua mutta minä tiedän että minä en henkisesti sellaista elämää jaksa.

Että sellainen vuodatus tällä kertaa... Toivon sydämmeni pohjalta että hän ei oikeasti ala tekemään sellaista työtä ja että se että hän tänään niin sanoi oli vaan sen takia että oli hermostunut johonkin työpaikalla.